Kerättiin adressi keisarille
FM Mauri Junttila
Suuri adressi
Suuri adressi nimen saanut asiakirja oli kerätty maaliskussa 1899. Se oli ollut 522 931 suomalaisen alekirjoittama mielenilmaisu Venäjän tsaarille Nikolai II:lle helmikuun 1899 manifestistin johdosta.
Internettietosankirja https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_adressi mainitsee, että ylioppilaat hiihtivät kylästä kylään keräten yli puoli miljoonaa nimeä yhdessätoista päivässä adressiin. Tuossa lausumassa saattaa olla mukana myös hiukan ns. taiteilijan vapauksia. Joissakin tiedossa mainitaan esimerkiksi, että eräät Lapin ihmiset olivat hiihtäneet jopa satoja kilometreja allekirjoittaakseen omalta osaltaan vuoden 1899 suuren adressin.
Ylioppilaat huolehtivat kylläkin merkittävästi adressin valmistumisesta. He kiersivät monien kuntien kunnantuvissa, nuoriseurantaloilla, kirkoissa, pappiloissa jne, joissa oli kerätty kuntalaisten nimiä adressiin. Nimet siihen oli tavanomaisesti kerätty paikoissa, jotka pitäjän ihmiset tunsivat ja tiesivät.
Suomeen tuli laki vuonna 1865 kunnallisesta itsehallinnosta. Siihen asti pitäjäin hallinto oli ollut seurakuntain. Esimerkiksi Temmeksellä kunnanallislautakunta oli aloittanut toimintansa vuonna 1867. Ehkä temmesläiset olivat käyneet kirjoittamassa nimensä suuren adressiin heidän silloisessa kunnantuvassaan?
Adressin valmistumista oli edeltänut Helsingin Ateneumissa pidetty suuri salainen kansalaiskokous. Siinä oli päätetty antaa hallitsijalle mahdollisimman monen alllekirjoittama vetoomus helmikuun manifestia ja venäläistämistä vastaan. Adressin sanamuodon oli laatinut senaattori Leo Mechelin suomalaisen passiivisen vastarinnan organisoijan Wilhelm Chydeniuksen luonnoksen pohjalta.
Suuren aderessin taustalla oli siis ollut vuoden 1899 ns. helmikuun manifesti. Sillä oli kiihdytetty venäläistämistä autonomisessa Suomessa. Venäläistämistoimet olivat alkaneet nähtävästi jo varhaisemmin. Jo silloin, kun Nikolai II:sta tuli Venäjän keisari eli vuonna1894. Niinä päivinä saivat Venäjän vanhoilliset sekä kansallismieliset Nikolain kruunaamistapahtuman myötä lisää valtaa maan hallinnossa ja valtaa myös autonomisen Suomen maan politiikkaan.
Onnenpäivät
Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 Venäjän keisari lupasi kohottaa ”suomalaiset kansana kansakuntien joukkoon”. Pitkä rauhan aika seurasikin valtiopäiviä. Hän jäädytti silloin tarpeettomana esimerkiksi Suomen ruotuväkiarmeijan. Vain pieni määrä jäi armeijasta vakituisiksi. Vain pieni määrä jäi kasakoistakin silloin Suomeen.
Entisiltä, ikäviksi kokemiltamme, raskailta sotimisilta Ruotsin puolesta saimmekin olla rauhassa aina 1. maailmansotaan saakka. Satoja vuosia kestäneet sotimiset ja armeijoiden ylläpidot Ruotsille olivat olleet kallista puuhaa. Se oli Suomelle hyvää, kun saimme miehiä miekan kahvasta – auran kahvoihin eli tärkeisiin peltotöihin.
Lähes koko vuosisata 1800 oli ollut kehityksen kautta Suomelle. Teollistuminen alkoi Tampereella suuren Finlaysonin tehtaan muodossa. Rakennettiin sahoja ja laivattiin sahatavaraa Eurooppaan. Tiestömme alkoi pienoisen kehityksen, esimerkiksi 1800 luvun lopussa valtio alkoi ottaa vastuuta joistakin tieosuuksista. Suomi siirtyi myös rautateiden aikaan. Vuonna 1862 valmistui rautatieosuus Helsinki – Hämeenlinna.
Maatalous alkoi kehittyä tuottavammaksi. Suomen Talousseurojen neuvontatyö auttoi lisäämään ja parantamaan peltojen heinä-ja viljasatoja sekä jalostamaan karjaa. Peltoja raivattiin lisää tuottamaan ruokaa nopeasti lisääntyvälle Suomen kansalle.
Henkinen kasvu oli erityisen kiivasta autonomian aikana. Jo 1850- luvulla alkoi tulla kansakouluja käydä maamme lasten. Kirjastoja, kaiken kansan käyttää alkoi olla jo 1850-luvulla. Vapaa-aika lisääntyi elintason noustessa. Nuorisoseurat tulivat avuksi siinä asiassa 1880-luvulla ja niiden myötä kansanvalistusseurat. Noiden on nähty liittyvän merkittävästi kansalliseen heräämiseen. Keski-Suomi, Keskisuomalainen – nimisen sanomalehden isä, suomenkielinen sanomalehti alkoi ilmestyä vuonna 1871.
Uskonnollinen elämä lisääntyi ja vakiintui. Suomen kirkon sisäiset herätysliikkeet piristyivät ja vahvistuivat. Esimerkiksi herännäisyyttä eli körttiläisyyttä alkoi tulla ”taistelemaan sieluista” Etelä-Pohjanmaan tappelijoiden, varkaiden, juoppojen ja huorintekijä häjyjen vastavoimaksi. Körttiläisten lehti ”Hengellinen kuukausilehti” alkoi ilmestyä vuonna 1888. Suurta oli ollut rikollisuus myös Savossa niinä aikoina.
”Onnenpäivistä” näkyy välillä myös toisenlaisia näkemyksiä. Joidenkin, esimerkiksi ns. karoliinien mielestä se oli ollut ylevää ja viisasta, kun Kaarle XII kulki pienine sotajoukkoineen suuren Pohjan sodan aikana (1700-1721) kaukana Ukrainassa, tuhansien kilometrien päässä emämaastaan, ilman mitään yhteyksiä sinne. Kuninkaalla ja hänen kavereillaan piisasi edelleen tappelu-ja tappohaluja. He menivät kurittamaan naapureitaan norjalaisia (1716-1718). Nyt he valitsivat kuitenkin lähes samanvertaisen tappelukaverin.
Sortokausi alkaa
Ehkä suomalaispolot näkivät jo elävänsä itsenäisyydessä eläessään hyvävaraisessa autonomiassaan satavuotisessa rauhassa. Helmikuun manifestin voi uskoa olleen todella suuren järkytyksen. Niihin aikoihin kenraalikuvernööriksemme tuli kiihkeä venäläistäjä, Pietarin sotilasalueen esikuntapäällikkö kenraali Nikolai Bobrikov.
Suomen helmikuun manifestin ajoilta muistellaan alkaneeksi 1. sortovuodet. Niiden syntyyn vaikutti Nikolai II:n 15.2.1899 antama helmikuun manifesti. Siinä todettiin esimerkiksi, että tsaari voi määrätä tietyt lait yleisvaltakunnallisiksi.
Suomalaiset pelkäsivät jo pitkälle kehittyneen Suomen autonomian itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden menettämistä. Siksikin koottiin kyseinen suuri adressi, missä vaadittiin helmikuun manifestin peruuttamista.
Suureen adressiin kertyy allekirjoittajia
Kansallisarkisto teki arvokasta työtä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4154754), kun kokosi suuren adressin eräiksi nettisivuikseen. Siellä on esimerkiksi Temmeksen kunnan suuren adressin allekirjoittajien nimiä.
Temmeksen kirkonkylän Sillankorvasta olivat lähteneet 18 5/3 99 suuren adressin allekirjoittajiksi kunnantupaan isäntä Antti Junttila (1825-1905) poikansa Jaakon (1863-1944) ja Eeron (1870-1948) kanssa. Mukana olivat olleet myös Sillankorvan emäntä Maria Junttila os. Anttila (1830-1901) talon miniä Hilda Maria Junttila os. Parvinen (1876-1915). Hän oli ollut Eero pojan vaimo ja sittemmin Alajunttilan emäntä.
Suuri adressi antaa myös tietoja silloisista pitäjäin ammattirakenteista. Nimensä siihen laittaneet ovat kirjoittaneet siihen myös ammattinsa. Pääosin he olivat olleet maanviljelijöitä. Silloin käyttivät tavallisesti nimiä: talokas, talollinen, mutta myös maanviljelijä ammattinimeä.
Temmesläisiä allekirjoittajia oli ollut esimerkiksi kauppias Riikonen. Adressiin nimensä kirjoittijina oli ollut myös paikallisia räätäleitä, eräs suutari, muuan seppä ja seppä Matti Honka, eräs nahkuri, leipuri, teurastaja Esaias Mankisenmaa ja puuseppä Edward Kandelberg. Hän saattoi olla sukulinjassa Temmeksen vaivaisukon nikkaroineelle Kandelbergille? Maitopitäjä Temmeksellä oli ollut melkoinen meijeri. Adressin allekirjoittaja Anna Klaavu oli ollut siellä meijerskana. Samoin kävi kirjoittamassa adressiin nimensä myös meijerin koneenkäyttäjä.
Temmeksen pappina oli silloin adressin allekirjoituksen aikana toiminut kappalainen Kaarlo Haavio. Lukkarina oli toiminut A.F. Gutzen. Suntiona oli toiminut Matti Näppä. Temmeksen kunnan kansakoulunopettaja kävi myös kirjoittamassa nimensä adressiin.
Suuri adressi valmistui. Sen olivat käyneet luovuttamassa tsaarille noin 500 miehen lähetystö 16.3.1899. He olivat matkanneet kahdella junalla Helsingistä Viipurin kautta Pietariin.
Turha reissu se oli ollut suomalaisille. Keisari ei ottanut vastaan lähetystöä eikä suurta adressia. Toivottavasti suurella adressilla olisi ehkä ollut jotain mallia kuvaamaan kansalaisaloitetta?
Lähteitä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helmikuun_manifesti
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4154754
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_adressi
http://kultmais.utu.fi/kunnantalot/vanh.html
http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/kunnallinenelama
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_sortokausi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XII
Eetu Iston ”Hyökkäys” vuodelta 1899 kuvaa suomalaisten silloisia tuntoja
