Sotakoiratarinaa
FM Mauri Junttila
Sotakoirain historian voi uskoa olevan hyvin vanhan. Se saattaa ehkä alkaa jo niiltä ajoilta, kun susi alkoi kesyyntyä ihmisten seuraan? Siitä kehittyi tuntemamme koira.
Muinaisilla roomalaisilla oli ollut sotakoiria, kun laajensivat Rooman valtakuntaa, ja kun pitivät sen suruutta yllä ja voimissaan. Heillä oli ollut koirista muodostettuja taistelukoiraosastoja. Nämä koiralaumat olivat käyneet sumeilematta vihollisten kimppuun vain muutamien koiraohjaajien toimittamina. Roomalaissotilaiden olikin sitten ollut helppo koiralauman jäljiltä surmata hädissään, kauhuissaan olleita sekä pahoin haavoittuneita, koirien raatelemia vihollisia.
Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela maalasi maalauksiaan Kalevalan muinaistarujen pohjalta. Eräässä niissä on kuvattu ”Kullervon sotaanlähtö”. Netistä löytyy parikin kyseiseen asiaan liittyvää maalausta. Toisessa Kullervon kookas koira kulkee vasemmalla puolella hiukan sotaratsun jäljessä (v.1901). Toisessa maalauksessa koira kulkee hiukan Kullervo soturin hevosen edellä oikealla puolella. Kalevalan tarujen Kullervon suurikokoisen koiran voi ajatella olleen Suomen pystykorvan kantaisän? Se näyttää maalauksissa kovin kookkaalta. Taiteilijan ilmaisutapa saattoi vaikuttaa?
Jo, melko kehittyneen valokuvauksen aikaan käydyssä 1. maailmansodassa sotakoirien käyttö oli ollut sangen yleistä. Sotakoiria oli käytetty esimerkiksi viestinviejinä yksiköiden välillä. Joidenkin vanhojen valokuvien mukaan sotakoiria oli toiminut jopa vetojuhtina kuljettamassa haavoittuneita pienillä kookkaan koiran vetämillä kärryillä. Myös 1. maailmansodan aikana oli koirain ylivertaista kuuloa ja muita aisteja hyödynnetty esimerkiksi vartiointi tehtävissä.
Toisen maailmansodan aikana Tyynenmerensodasta tuli katkera ja kova sekä pitkäaikainen vaiva USA:n armeijalle. Japanilaiset sotilaat pureutuivat tiukasti kiinni Tyynenmeren viidakkoisille saarille. USA päätti alkaa käyttää siellä sotatoimissaan apunaan koiria. Sotakoirat löysivät ylivertaisten aistiensa avulla japanilaiset viholliset saarten läpipääsemättömistä viidakkoryteiköistä.
Yhdysvaltain armeijan varuskuntiin ”kutsuttiin palvelukseen” suuret määrät tavallisia kotikoiria koulutettaviksi sotakoiriksi. Niinä aikoina oli ollut yleistä ajattelua, että vain schäfer eli saksanpaimenkoira on vain käypä sotakoiraksi sotilastehtäviin. Mutta, USA:n armeija värväsi sotapalvelukseen sotakoirikseen myös lemmikkejä, kotikoiria rotuun katsomatta. Tyynenmerensodan päätyttyä armeijan riveihin värvätyt sotakoirat kotiutettiin. Osa sotakoirista palasi koteihinsa entisiin lemmikin rooleihinsa.
Suomalaiset joutuivat käymään II maailmansodan aikana talvisodan, jatkosodan ja Lapinsodan. Niihin viitaten jälkikäteen pututtiin ”viidestä sodan vuodesta”. Suomen puolustusvoimilla oli ollut noissa sodissa mukana jonkin verran sotakoiria.
Se oli ollut korsuissa eläneille etulinjojen miehille mieluisaa, jos yksikköön oli saatu sotakoira koiraohjaajineen. Se oli tavallisesti tarkoittanut muutamien rauhallisten öisten tuntien nukkumista ja lepoa, kun voitiin luottaa sotakoiran ylivertaisiin kuulo-ja muihin aisteihin.
Suomen viime sodissa oli mukana ollut paljon maaseudun miehiä asevelvollisina. Olihan Suomi niinä aikoina ollut pääelinkeinoltaan vahvasti maa-ja metsätaloudesta elänyt maa. Monilla rintamamiehillä oli ollut kokemusta koirista kodin perintönä. Tyrnäväläisistä Suomen viime sodissa koiraohjaanina toimineista voi mainita esimerkkinä tyrnävänkyläläisen Olavi Markuksen ja keskikyläläisen Pauli Kytösen.
Se oli ollut myös koiraohjaajalle turvallista olla kuulovartiossa sotakoiran kanssa. Vihollis puna-armeijalla oli ollut runsaasti hyväkuntoisia ammattimiehiä esimerkiksi vanginsieppauksiin. Muutaman kerran etulinjan yksinäinen vartiomies oli siepattu vangiksi. Isketty pökkyrään, tajuttomasti ja sitten viety Neuvostoliittoon sotavangiksi.
Sotakoira oli ollut vahva turva yksinäiselle vartiomiehelle. Eräs entinen rintamamies sanoi leikisti koirastaan: ”Se kuuli jo, kun olivat lähdössä Moskovasta”. Sitä osasi olla varuillaan siihen, että vartiopaikalle voi tulla vanginsieppaajia. Sitä osasi silloin esittää konepistoolilla tulisen vastalauseen Neuvostoliittoon hakijoille.
Oulun Hiukkavaarassa oli aikoinaan varuskunta. Siellä oli melkoisesti sotakoiriakin. Esimerkiksi syksyllä 1965 asevelvollisiksi määrättyjen ja syksyllä 1966 kotiutettujen asevelvollisten porukat konttasivat kinoksissa, kovissa pakkasissa Pajulanpeltojen peltojen reunaa ohi koiratarhan. Lienevätkö sotakoirien ohjaajat ärsyttäneet tahallaan niitä? Sotakoirat pitivät tosi kovaa ääntä ja hyppivät raivoissaan koiratarhojensa verkkoaitoja vasten. Se ihan pelotti kontata ja ryömiä koiratarhan ohi.
Vanhojen valokuvien perusteella saa vaikutelman, että armeijamme käytti sotakoirina vain schäfereitä. Nähtävästi kyseiseen käytäntöön olivat vaikuttaneet omat painavat syynsä? Saksanpaimenkoira, sakemanni on esimerkisi hyväoppinen, viisas. Se on uskollinen sekä helposti koulutettava. Kavereilleen, tutuilleen se on lempeä. Se on kooltaan omissa miehissä luottamusta herättävä ja vihollisissa pelkoa herättävä.
Schäfer ei ollut keskikokoisen koiran koostaan huolimatta mikään rohmuruokainen. Sangen vähällä se pärjäsi. Terve se myös oli. Linjoilla meni miinoihin isompia ja pienempiä eläimiä. Se saattoi syödä lähes mädäntynyttä – sairastumatta. Se oli kuin konsanaan haaskansyöjä. Se saattoi myös syödä muun korsuporukan kanssa, jonkun rintamamiehen poimimista marjoista keitettyä marjapuuroa.
Muutamien kymmenien vuosien ajan palvelu-/työkoirina on toiminut myös muitakin kuin sakemanneja. Poliisilla on nykyisin usein belgianpaimenkoiria. Tullilaitoksella on labradorinnoutajia. Sokean opaskoirana on usein labradorinnoutaja.
Lähteitä:
http://historianet.fi/esben-sylvest/sotakoirat-taistelivat-eturintamassa
http://yle.fi/vintti/yle.fi/tv1/juttuarkisto/dokumentit/historiaa-tyynenmeren-sotakoirat.html
https://www.raja.fi/rmvk/koiratoiminta/historia
http://www.kennelliitto.fi/koirat/sankarikoirar
https://www.youtube.com/watch?v=ReX9YNj8Su0
https://www.youtube.com/watch?v=NsBi0PehfAM
Suomalaisia sotakoirakoululaisia ruokajonossa – siellä jossakin.
