Tarinoita Temmekseltä

17.8.2018 14:08 - historioitsija

FM Mauri Junttila

Tarinaa Temmeksen Haurukylän kansakoulusta

Haurukylän kansakoulu oli tyypillinen maaseudun ihmisten yhteinen rakastettu kyläkoulu. Koulun joulujuhlat, kevään päätösjuhlat, äitienpäivät koettiin kyläläisten kanssa yhdessä. Vanhan ajan 1950 – luvun kinkerit olivat myös yhteisiä tapahtumia kyläläisille ja kansakoululaisille. Koulurakennus on edelleen olemassa Temmeksen Haurukylässä, mutta ilman koululaisia se on ollut jo kauan.

Kouluoloista Limingan lakeudella

Kansakouluja alettiin perustaa Suomeen keisarillisen asetuksen kehoituksesta jo 1850 – luvulla. Liminkaan kansakoulu perustettiin ja rakennettiin 1860 – luvulla. Ehkä ensimmäisten joukossa Suomessa? Liminka oli siis niinä aikoina ollut eräitä valveutuneita kuntia maassamme.

Limingan ensimmäinen kansakoulu on vieläkin Limingan museoalueella hyväkuntoisena seisova kivirakennus. Se on siellä ns. kivikoulun nimellä. Sitä käytetään nykyisinkin vielä opetuksessa. Esimerkiksi viereinen Limingan taidekoulu pitää siellä luentojaan ja esimerkiksi piirustustunteja.

Nuoreen Suomen tasavaltaan tuli itsenäisyyden myötä omaa Suomen tasavallan kansalaiskasvatusta ja kansanopetusta. Meille annettiin siinä mielessä esimerkisi merkittävä kansakouluasetus vuonna 1921. Kansakouluistamme oli silloin ajateltu tehdä kuusivuotisia kouluikäisten lasten opinahjoja.

Huonoja taloudellisia aikoja elettiin kauan nuoressa Suomessa. Kansakoulurakennukset esimerkiksi olivat kalliita rakentaa. Opettajillekin piti kuntain maksaa palkkaa. Joten kustannuksia oli niistä.

Harva niiden vuoden 1921 ja myöhempien aikojen maaseudun lapsi kävi kaikki 6 luokkaa kansakoulua silloisena taloudellisesti huonona aikana. Monet joutuivat tyytymään pelkkään neljään luokkaan. Se tosin riitti silloin kansakoulun suorittamiseen. Sitten vain joutuisaan esimerkiksi uitto – ja metsätöihin tai haravan varteen tai ojankaivuusiin tai lehmiä paimentamaan ja lypsämään.

Kansakouluja perustettiin ensin taajamiin ja kirkonkyliin. Esimerkiksi ylitemmesläinen Yrjö Erkki Junttila (1900-1952) oli käynyt nuorena kansakoulunsa lähes kotitalonsa vieressä Yli – Temmeksellä. Se oli nähtävästi ollut vielä keisarillisen kansakouluasetuksen aikaisia ja alaisia kouluja? Kansakouluasetuksemme aikaan hän oli ollut jo 21 – vuotias nuorimies.

Temmeksen kunnan Haurukylän, Suomen vuoden 1921 kouluasetuksen alainen kansakoulu alkoi toimia vuonna 1923. Se toimi ensin vuokralla viereisen Mikkolan talon isossa pirtissä. Se sai oman kokonaan uudesta rakennetun koulurakennuksen Mikkolan talon viereen. Kansakoulu toimi enimmän osan elinajastaan kaksiopettajaisena ylä – ja alaluokkain kansakouluna. Ns. sodan jälkeisten suurten ikäluokkain tultua kansakouluikään Haurukylän kansakoulua laajennettiin viereen rakennetulla kansakoulun uudisrakennuksella.

Eräitä Haurukylään ja – kansakouluun liittyviä ihmisiä

Kaikki Temmeksen Haurukylän kansakoulussa koululaisina olleet eivät olleet meikäläisen kaltaisia tavallisia tavallisten polkujen tallaajia. Muista erottuneitakin oli koululaisten joukoissa. Esimerkiksi 1950 – 1960 lukujen koululaisista Haurukylän kansakoulusta Tyrnävän Korvenkylän Alasarelan veljeksistä tuli korkeasti kouluttautuneita yliopistomiehiä. Alasaarelan veljesten kanssa suunnilleen samanikäisiä oleva haurukyläläinen Sirkka – Liisa Kivelä os. Rusila on lääketieteen alalta eräs korkeasti kouluttauneita naisia maassamme.

Haurukylän kansakouluun liittyvänä voidaan mainita myös suosittu näyttelijä, koomikko Leo Lastumäki (1927-2012). Hänen äitinsä oli toiminut muutamia vuosia Haurukylän kansakoulussa keittäjä – vahtimestarina. Heidän pieni perheensä asui silloin Haurukylän kansakoululla. Alkujaan Limingan pitäjän Lapinkankaan kylän Leo pojasta kasvoi 195 cm pituinen vankkarakenteinen mies. Leo Lastumäen suureen suosioon ja tunnettavuuteen voi arvella vaikuttaneen silloisen television ja erityisesti väritelevision voimakas kehittymisen ja yleistymisen.

Temmeksen haurukyläläinen maanviljelijä Hannes Pehkonen kehitti ja rakensi kotipajassaan traktorikaivurin Fordson Major traktorinsa päälle. Se oli ollut puusta rakennettu. Raahen Konepaja OY alkoi valmistaa sitä metallisena. Temmeskaivuria oli traktorin päälle pultattuna ja myös kuin pieneen peräkärryyn rakennettuna. Ne saivat käyttövoimansa traktorin peräpään kardaaliakselilta.

Haurukyläläistä Mouckan taloa oli asunut ja isännöidyt vanhaan aikaan Abraham Schroderus (vv. 1690-1775) niminen mies. Hän oli toiminut valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyn edustajana Ruotsin vallan aikana. Moukka on nykyisin ollut alkujaan ylivieskalaisten Isokosken miesten talo. Isokosket ostivat sen viime sotien jälkeen.

Peloiteltiin koulunvaihdolla

Se oli 1950 – luvun alkua, kun Tyrnävän Korvenkylän Limingan kunnassa kirjoilla olevia kouluikäisiä lapsia peloteltiin pahemman kerran. Kuntain päättäjät olivat suunnitelleet niin ikäviä, että Tyrnävän Korvenkylän liminkalaisten lasten pitääkin alkaa kulkea kansakouluaan kaukana Alatemmeksen uudessa kansakoulussa.

Sinne olisi ollut koulumatkaa todella pitkästi eli hiukan yli 12 kilometriä. Haurukylän kansakouluun koulumatka oli vain noin 4 kilometriä. Koulumatkojen pituuksissa olisi siis silloin ollut hyvin paljon eroja.

Temmeksen Haurukylän kansakouluun hiihti, käveli tai juoksi kivaa ja mukavaa sekä suojaisaa, viihtyisää metsätietä melko nopeaan. Alatemmekselle pitkä koulumatka olisi pitänyt kulkea melko suojattomia ja tuulisia polkuja sekä silloisia teitä myöten. Valtatie nelostien reunaa kulkeminen olisi myös ollut pitkä osa ikävää raskasta koulumatkaa.

Koulukyydit niinä aikona olivat vielä tuntemattomia niillä Limingan laukeuden seuduilla. Haurukylän kansakouluun kulki matkan nätisti jopa varttitunnin seuduille koulujen hiihtokilpailujen vauhtia hiihtäen. Kelloja ei silloin ollut ranteessa eikä taskussa. Mutta, kun katsoi ajan koulun kellosta ja sitten kodin kellosta, niin hyvin lähelle todellisen ajan sai katsoa juostusta hiihdetystä koulumatkasta. Siksikin oikea oli aika, samaa valtion aikaa elettiin kotona ja koulussa. Radiosta kuunneltiin tarkkaan kello seitsemän äänimerkki ja pantiin pirtin kello oikeaan aikaan – tarvittaessa.

Taannoinen tyrnäväläinen taksiautoilija ja koulukyytejäkin paljon ajanut Esko Pekkala tarinoi kymmeniä vuosia sitten, että esimerkiksi reippaat ja hyväkuntoiset Kaikkosen Idan ja Toivon pojat Jussi ja Hannu ovat takaisin Tyrnävän kirkolla jo samaan aikaan kuin hänkin. Pojilla olivat hyvät polkupyörät kotinsa kujansuussa maitolavan vieressä odottamassa ja valmiina ajettaviksi – kovaa.

Noista reippaista Kaikkosen pojista tuli myöhemmin aktiivikersantteja armeijan töihin. Ennen koulukyytejä esimerkisi Korvenkylän Tyrnävän kunnan puolella asuvat Kaikkosen lapset kävelivät tai hiihtivät Tyrnävän Keskikylään Koivikon koululle.

Voi arvella, että koulukyydit eivät kaikin paikoin monissa kunnissa menneet oikein. Tyrnävälläkin voi uskoa olleen kyläkulmia, että koulukyydit eivät menneet niin kuin olisi kuulunut mennä. Toiset koululaislapset olivat selvästi huonommassa jamassa kuin toiset.

Valtatie nelostien työmaita

Vielä 1950 – luvun aluilla Haurukylän kansakoulun ikkunasta ulos katsoessa näki ohitse kulkevan tutun ”haapavetisen” – linja -auton. Se ajoi Haapaveden kirkonkylän ja Oulun linja auto aseman väliä kerran päivässä. Sillä, pääsi linja – automatkan varrelta käymään vaatekaupassa, asioilla, hammas – , silmälääkärissä tai esimerkiksi vain markkinoilla Oulussa ja sitten vain takaisin kotiin.

Keltaisia postiautojakin kulki vielä kauan uudistettua nelostietäkin myöten. Niillä pääsi myös nätisti Ouluun ja takaisin. Ne kuljettivat postia, pienempää rahtia ja paljon ihmisiä, matkustavaisia.

Haurukylän kohdalla alkoivat suuret uudistettavan nelostien rakennustyöt talvella 1953. Nelostie sai siellä täysin uuden linjauksen. Haurukyän kautta kulkenut nelostie jäi sinne vain pelkäksi kylätieksi.

Uudistettavan nelostien työmaa 1950 – luvun alussa Haurukylässä oli juuri korvenkyläläisten lasten Haurukylän kansakoulun koulupolun vieressä. Siitä oli hyvin paljon ihmeteltävä ja katseltavaa meille silloisille kansakoululaisille.

Täytemaata ajettiin uudelle tiepohjalle useilla suurilla, teliperäisilläkin kuorma – autoilla läheiseltä Haurunkankaalta. Kuorma autot kuormattiin sinkkiköysikäyttöisillä kaivinkoneilla, hullu – Jusseilla. Pyöräkuormaajia ei siellä näkynyt töissä. Oli niitä jo olemassa Suomessa siihen aikaan.

Haurunkankaalle jäi täytemaanajojen jälkeen suuria kirkasvetisiä sorakuoppia. Niissä saattoi uida kesällä. Niissä tulikin uitua usein koulumatkan yhteydessä 1950 – vuosikymmenellä. Silloin oli niin lämpimiä syksyjä, että vesi oli vielä uimakelpoisen lämmintä kansakoulun alettua syyskuussa.

Nelostietä on korjailtu ja paranneltu usein ja paljon. Temmeksenkin kohdalla sitä työtä on tehty usein. Nelostietä levennettiin. Se sai kestopäällysteen. Se sai useita alikulku käytäviä, – tunneleitä, liittymiä se sai myös useita ja katulamppujen kirkkaan valaistuksen pitkälle matkaa. Pyöräteitäkin on rakennettu paljon nelostien viereen.

Sielläkin on viihtyisiä maantien levennyksiä. Ne ovat esimerkkiksi automatkailijoille tarpeellisia, tärkeitä levähdyspaikkoja. Kohtapuolin niissä alkoi pitää lepotaukoja myös pitkän matkan rekka – autoja. Matkaa olikin rekoilla kulkea, kun kuljettivat esimerkikksi Jäämereltä norjalaisilta kalankasvatuslaitoksilta lohta ja muutakin ruokakalaa esimerkiksi Helsinkiin.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haurukyl%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Temmes

http://historiantapahtumia.omablogi.fi/haurukylan-kansakoulussa-kuusijuhlassa/

http://mamijunt.angelfire.com/index.blog?entry_id=1454709

https://historioitsija.blogaaja.fi/syyskuun-2017-juttuja/

https://mauritarinoi.myblog.de/mauritarinoi/art/8642442

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansakoulu

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/kansakoulun_syntyminen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/26/itsenaisen-suomen-oppivelvollisuuskoulu

http://www.kirjastovirma.fi/koulut/utajarvi/01

https://www.parempaakouluruokaa.fi/kouluruokailu/kouluruoan-vuosikymmenet/