Kristinusko tuli Suomeen

19.2.2016 17:02 - historioitsija

Piispa Henrik kastaa suomalaisia kristinuskoon Kupittaalla. Taustalla kuningas Erik ja suuri joukko sotilaita

Piispa Henrik kastaa suomalaisia kristinuskoon Turun Kupittaalla. Taustalla kuningas Erik ja suuri joukko ruotsalaisia sotilaita.

FM Mauri Junttila

Kristinuskon uskotaan tulleen Suomeen noin vuonna 1155 ensimmäisen ristiretken myötä. Ristiretken tekivät Ruotsin kuningas Erik ja Upsalan piispa Henrik. Aikaa tapahtumalle ei tiedetä tarkkaan.

On esiintynyt päätelmiä, että kristinuskoa oli ollut Suomessa jo ennen ensimmäistä ristiretkeä. Siitä on esitetty todisteena esimerkiksi nimet: Kerttu ja Lalli. Noiden nimien alkuperät ovat kristillisissä nimissä: Gertrud ja Laurentius. Kristinuskosta kuljettivat tietoa mukanaan esimerkiksi laajasti liikkuneet viikingit.

Ajattelua siitä, että kristinusko tuli Suomeen 1. ristiretkeltä. Sitä puoltaa tieto esimerkiksi, että ristiretkellä mukana ollut piispa Henrik jäi kyseiseltä ristiretkeltä järjestelemään kirkkoa pakanamaa Suomeen. Organisoitua, perustettua keskiaikaiseen muinassuomalaiseen yhteiskuntaan kuulunutta kristillistä kirkkoa ei ollut ennen 1. ristiretkeä.

Ensimmäinen ristiretki Suomeen tehtiin siis Ruotsista käsin. Ruotsin kuningas Erik ja upsalalainen piispa Henrik olivat koonneet suuren retkikunnan ristiretkeä varten. Mukana oli ollut myös Ruotsin kuninkaan sotaväkeä. Tapahtuma oli ollut kuin tyypillinen aseellinen ns. miekkalähetysretkikunta pakanamaahan.

Se oli tosiasioita, että ristiretki liittyi Ruotsin laajentumiseen itään. Tulevan Suomen ruotsalaisen ajan historia alkoi ensimmäiseltä ristiretkeltä. Sitä oli noin vuodesta 1154 aina vuoteen 1809. Ristiretkellä oli ollut myös paavin siunaus. Roomalaiskatolinen kirkko halusi myös laajentua ja esimerkiksi pakanamaa Suomeen.

Tuleva Suomen 1. piispan Henrikin on arveltu olleen englantilaista syntyä. Uskonto retkikunnalla oli ollut roomalaiskatolista. Sitä se oli ollut niinä aikoina Pohjolassa ja suuressa osassa Eurooppaa.

On kuvauksia, että pakanoita oli kastettu 1. ristiretkellä Turun Kupittaan lähteellä. On myös esitetty, että suomalaiset olivat olleet vastaan ruotsalaista ristiretkikuntaa ja heidän kristillistä sanomaansa. Se oli käytännössä tarkoittanut sitä, että pakanat oli pitänyt ensin taltuttaa asevoimin, sotilain, miekoin ja keihäin. Sitten, päästiin vasta kastamaan lyötyjä, asein voitettuja suomalaispakanoita kristityiksi.

Suomalaiset olisivat mieluummin palvoneet edelleen ikivanhoja totuttuja jumaliaan. He olivat ajan kulussa tottuneet, että luotettava Ukko ylijumala antaa vuodenkierron jatkua, kuin se on jatkunut aikojen alusta. Veden jumala Ahti antaa vastakin saalista. Metsän jumala Tapio antaa saaalista kuin se on antanut ennenkin.

Ulkoa, omien asunialueiden ulkopuolelta lanseerattava yksijumalainen katolinen kristinoppi tuntui jotenkin epäluotettavalta, entiseen totuttuihin jumaliin verrattuna. Kovin vähän tarvitsivat myös ikiaikaiset totutut jumalat. Esimerksi Ahti oli tyytyväinen, kun turhat kalanperkkuujätteet jätetiin rantakiville uhriksi. Tapiolle kelpasivat myös metsien eläinten vaatimattomat teurasjätteet.

Varhaista katolisen kirkon esiintymistä tiedetään olleen Ahvenanmaalla ja sen saaristossa. Onhan se kuin levähdyspaikka kulkijoille Suomen ja Ruotsin välillä. Kansainvälistä kulkuakin oli ollut sitä kautta varhain. Ahvenanmaalta on nykyisin (v. 2016) löydetty yli tuhat vuotta vanhoja arabialaisia kolikoita.

Suomen ensimmäisen ristiretken aikaan Rooman kirkko oli ollut jo jakaantunut (v.1054). Oli olemassa Eurooppaa hallinnut roomalaiskatolinen kirkko ja siitä eronnut bysantin kirkko. Kyseisiä uskovia oli sanottu kreikkalaiskatoliksi ja/tai ortodokseiksi.

Konstantinopolin patriarkan alainen kreikkalaiskatolilaisuus oli myös osoittanut laajentumishaluja viikinkipurjehtijoiden ajoilta. Esimerkiksi Suomen viime sodissa Neuvostoliitolle menettämillä aluilla oli asunut ortodoksiuskoisia. Heillä oli ollut luostarit Petsamossa ja Laatokan Valamon saaressa. Vanhaan aikaan Pyreneitten niemimaalle yltänyt islamilaisuus oli myös osoittanut laajenemismishaluja sotaisten, islamuskoisten maurien aikana. Islam ei edennyt Espanjaa kauemmaksi Eurooppaan.

Ruotsalisten ensimmäisen ristiretken ja myöhempien ristiretkien myötä suomalaiset alkoivat yhä enenevästi kuulua Ruotsin alaisuuteen. Sen alaisuuteen kuuluivat ensin Lounais-Suomen ns. vakkasuomalaiset ja Suomenlahden pohjukan, Laatokasta Suomenlahteen laskevan Nevajoen seudun suomensukuiset inkerilaiset. Ensimmäinen tunnettu raja Suomessa oli ollut ns. Pähkinäsaaren rauhan raja vuodelta 1323. Niinä vanhoina aikona Novgorod hallitsi suurempia osia Suomesta kuin Ruotsi.

Ruotsin lisääntyvä jalansija maassamme toi mukanaan velvotteita, veroja ja maksuja. Kirkko tuli Suomeen muun ruotsalaisen hallinnon perässä ja yhtärintaa. Ruotsista Suomeen tulleen katolisen kirkon ylläpito siirtyi talonpoikien harteille. Rakennettiin kirkkoja, niitä rakennettiin jopa kivestä. Jouduttiin ylläpitämään myös papisto. Eli velvollisuuksia ja maksuja tuli enenevästi myös kirkon suuntaan. Uskottavasti myös idän vahva Novgorod rahasti alueillaan asuneita suomalaisia.

Niinä ikivanhoina aikoina harvaanasutun Suomen sydänmailla eläneitten eränkävijä-talonpoikien voi arvella olleen itsenäisiä. He elivät omavaraistalouksissa erämaissa.

He kävivät kauppaa nahkoilla, turkiksilla, kapakaloilla ja valmistallaan oluella. Ehkä pienessä määrin oli kauppaa myös viljalla? He saivat ehkä pitää myyntitulolanttinsa itse? Ei Novgorod eikä Ruotsi arvanneet viedä kaikkia heidän rahojaan. Verovapauksia oli myös myönnetty syviin metsiin asumaan asettuneille uudisasukkaille.

Ruotsi ei ollut vielä esimerkisi 1150 – 1450 luvuilla saanut kaiken hallitsevaa jalansijaa Suomeen. Hallinto kylläkin laajentui ja tiukkeni veroineen, maksuineen, sotaväen ottoineen, – muonituksineen ja monen monine maksuineen Suomeen. Melko kauan voi kuitenkin uskoa eränkävijä-talonpoikien saaneen elää omissa oloissaan sydänmailla?

Uskonpuhdistuksien aikaa Euroopassa

Euroopassa elettiin kiivaita uskonpuhdistuksen aikoja. Saksalaisen teologin Martin Lutherin ajattelun myötä syntyi luterilaisuus nimen saanut uskonsuunta. Rahanarvon ymmärtävä Ruotsin yksinvaltias kuningas Kustaa Vaasa arvioi luterilaisuuden olevan oikean uskonsuunnan maalleen.

Hänen toimistaan uskontoon liittyen voidaan mainita vuosiluku 1527 ja Västeråsin valtiopäivät. Kustaa Vaasa määräsi Ruotsin katolisen kirkon omaisuuden kuuluvaksi Ruotsille. Käytännössä se tarkoitti, että yksinvaltias Kustaa Vaasa määräsi kaiken entisen katolisen kirkon omaisuuden kuuluvan kuin hänelle itselleen.

Luterilaisen uskonsuunnan myötä Suomeen tuli pappissääty. Siitä tuli raskas taakka. Pappissääty tuli kymmenyksineen ja kalliine papinmaksuineen. Ennestään meillä oli aatelisto ylläpidettävänä. Vaivansa sekin, että pappien ja apupappien virat olivat satojen vuosien ajan perinnöllisiä. Huonoa oli se, kun joihinkin kirkkopitäjiin oli laitettu papeiksi kirjoitus- ja lukutaidottomia. Tai heissä oli elämäntavoiltaan irstaita ja/tai juoppoja.

Erona, verrattuna luterilaisiin pappeihin voi mainita sen, että katolisen kirkon papit ja piispat olivat pyhittäneet elämänsä Kristukselle. He eivät elä maallisissa avioliitoissa. Eivät he elä suurissa kalliissa pappiloissa. Eivät he saa suuria papinpalkkoja. Eivät he ajele Mersuilla. ”Isä camillot” asuvat kirkkorakennuksen yhteydessä vaatimattomissa asunnoissa, perheettöminä miehinä. He ovat luvanneet elämänsä Korkeimmalle eli vain palvella pyyteettömästi Kristuksen palvelijoina, elää siis ilman maallisen mammonan ja maallisen mukavan ihannointia, ikävöintiä tai kaipausta.

Katolisella kirkolla on kouluja, joissa vähävaraisetkin voivat opiskella, voivat oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Katolisella kirkolla on sairaaloita, joissa työskentelee yhden tai useamman sairaanhoitajatutkinnon suorittaneita hoitajia. Heidän vakaumuksensa on auttaa lähimmäisiä. Katoliset kirkot antavat ruokaa ja yösijan niitä tarvitseville. Noita asioita tehdään katolisessa kirkossa pyytettömästi – lähimmäisen rakkaudesta.

Paha Lalli surmaa hyvän Henrikin

Henrik piispan surmasta kertovilla arkkiveisuilla ja legendoilla sama genre. Lalli on niissä julma murhamies. Pahoista pahin oli Lalli. Alimpaan helvettiin kuuluva!

Sitävastoin piispa Henrik oli viaton uhri, joka tuli Suomeen pyyteettömänä kastamaan pakanoita uskoon, että he kuoltuaan kristittyinä saisivat ihanan osuuden Taivaasta. Pyhä mies piispa Henrikistä tuli. Hänet julistettiin katolisen kirkon pyhimykseksi.

Miekkalähetystä oli selvästi mukana myös tuossa ristiretkessä pakanamaa Suomeen. Miekkalähetystä oli vielä satoja vuosia noiden tapahtumien jälkeen. Siitä voi nostaa esille esimerkin Etelä-Ameriikan atzteekki- ja inkaintiaanien käännyttämisestä Kolumbuksen tutkimusretkien myötä.

Miekkalähetystä oli vielä autonomian aikana kaukana Suomen Lapissa. Shamaaneja, lapinnoitia sekä muita poppamiehiä vainottiin siellä vielä satoja vuosia. Heiltä rikottiin noitarummut, tuhottiin uhripaikat, seida-muistomerkit. Muutamilta Lapin noitarumpujen pärisyttäjä-, joikaavalta poppamieheltä katkaistiin jopa kaula valtion pyövelien toimesta.

Paha, pahis pahinta laatua oli Lalli legendojen ja akkiviisujen mukaan. Mutta, Lallin legenda saattoi oikeasti mennä erilailla kuin se on meille kerrottu ja opetettu. Ja, kuinka se jäi historiaan. Ehkä se menikin enemmän seuraavan todentuntuisen tarinan mukaan?

Tarinamme eränkävijä-talonpoika Lalli oli eräänä kauniina maaliskuisena lauantai iltapäivänä ehkä vuonna 1156 palailemassa metsäreissultaan. Ehkä Lallin ajatuksissa oli Köyliönjärveen laskevan pienen puron varren kotisaunan kylyn lämpö ja ihanuus?

Eivät olleet mukavat eikä ihanat odottamassa matkalta palaavaa eränkävijää muuten hyvinvoivassa Lallin talossa! Talo pihapiireineen oli kuin rosvolauman jäljiltä. Pihakoira oli isketty hengiltä. Ällöttäviä ulostepökylöitä ja virtsaamisjälkiä oli kaikkialla. Talon ruokavarat oli syöty ja loput viety. Hevosten heinätkin oli viety. Oluet oli juotu. Kerttu emäntä piikoineen löytyivät piestynä, raadeltuna, revittynä ja häväistyinä – itkemästä pirtin viilentyvän muurin kupeelta!

Näkemästään tulistunut Lalli lähti takaa-ajoon rosvolauman jäljille. Kohta hän saavuttikin heidät Köyliönjärven jäällä. Sitten seurasi rangaistus Henrik piispalle.

Lallin tulista voimaa voimme ihmetellä! Piispa matkasi tapansa mukaan valtavan saattojoukon keskellä. Seurueesen kuuului myös parvi turvamiehiä. He olivat entisiä palkkasotilaita. Heissä oli espanjalaisia armottomia, sotaisia, vihaisia maureja ja idän valtavien arojen julmia, jo ulkonäöltäänkin kauhean näköisiä tataareja.

Se oli vain kuin salaman välähdys, kun suuren saattojoukon keskellä ja lukuisten turvamiesten ympäröimä piispa makasi reessään pää halkaistuna Lallin kirveellä.

Omaisuutensa menettäneen, lähes tuhotun kotinsa ja loukatun kotiväkensä puolesta raivostunut Lalli iski lujaa. Murhatyöstä säikähtänyt seurue matkasi silmät kauhusta ympyräisinä aina Nousiaisiin. Sinne rakenettiin hautakirkko surmatulle piispalle.

Ehkä piispan turvamiehet olivat vain paremmin vaatimatonta, turhaa porukkaa? Ajatellaan, että tavallinen synkästä metsästä hiihtänyt, hiukan hengästynyt, pienehkö eränkävijä-talonpoika Lalli kykeni surmaamaan kirveellään Henrik piispan suuren retkueen ja monien jättiläisen kokoisten turvamiesten keskeltä. Suomalainen perin juurin loukattu Lalli teki tappotyönsä – noin vain ilman suurempaa vastarintaa!

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lalli

https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yli%C3%B6nkartano

https://fi.wikipedia.org/wiki/Piispa_Henrik

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia_Suomessa

http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi2/sivu_2_2_2.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_ristiretki_Suomeen

http://keskustelu.suomi24.fi/t/8848516/islamilainen-espanja-oli-monikulttuurinen-paratiisi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Petsamon_luostari

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_rajamuutokset

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/talonpoika_lalli_paha_pakana_vai_vihainen_viljelij

http://www.hs.fi/kotimaa/a1455246448700