Lokakuun 2018 juttujani
FM Mauri Junttila
Tornion valtaus alkoi 1.10.1944 klo 08 00 aamulla. Yön pimeydessä oli matkanut kolme rahtilaivaa Oulusta. Niissä oli ollut sotilaita ja kalustoa. ”Samoilla tulilla” valloitettiin myös Kemi.
Lapin sota
Lapin sota nimen saanut sota oli sotimisen jatkumista heti jatkosodan jälkeen. Vihollinen vain vaihtui. Jatkosodassa (1941-1944) vihollisemme oli ollut liittoutuneisiin kuulunut valtava, suuri ja voimakas sotilasmahti Neuvostoliitto. Lapin sodassa sodimme voimakkaita saksalaisia sotilaita vastaan. Oli heissäkin vastusta.
Lapin sota (1.10.1944 – 27.4.1945) tuli eteemme syystä, koska hävisimme jatkosodan. Sodan voittanut Neuvostoliitto laittoi rauhanehtoihinsa kovan tehtävän meille. Meidän kuului karkoittaa entisen aseveljemme natsi – Saksan sotilaat, waffenbruderit, sakemannit, sakut, takkuumiehet Suomesta ja Lapista. Voittajat laittoivat entiset aseveljet vastakkain.
Heitä, hyvin aseistautuneita, reippaita, tomeria sotilaita, entisiä aseveljiämme oli runsaat 200 000 sotilasta Suomen Lapissa. Rovaniemi oli heidän vahvin tukialueensa siellä. Saksalaiset olivat jo oppineet hyvin pohjoisen sodankäynnin. Heidän karkoittamisensa oli suuritöinen tehtävä meille.
Viimeinen saksalainen sotilas poistui maastamme 27.4.1945 kaukana Kilpisjärvellä Pohjois – Lapissa. Tuota päivämäärää pidetään maamme osalta II mailmansodan päättymispäivänä.
Suomalaisia oli silloin mukana enää vain silloisia Suomen puolustusvoimain asevelvollisiamme. Lapin sodan jatkuessa kotiutimme jatkuvasti sotilaitamme. Lapin sodan alussa sota oli ollut kovaa, raakaa ja rajua sotaa. Se oli ollut paljon miehiä vienyttä.
Tornion valtauksen noin viikon (1.10. – 8.10.) kestäneitten taisteluiden nähdään vieneen eräiden laskelmien noin 450 suomalaisen sotilaan hengen ja noin 500 saksalaista sotilasta kuoli siellä. Voivat luvut olla toisinkin päin? Saksalaiset olivat niitä, jotka perääntyivät sieltä. Huhtikuussa 1945 Kilpisjärvellä laukauksia oli ammuttu enää vain harvakseltaan suomalaisten ja saksalaisten kesken. Lapin sodan nähdään vieneen hengen 1300 suomalaissotilaalta.
Tornion valtaus
Se oli silloin kylmän kostea tuulinen syyskuun viimeinen päivä 1944. Oli lauantai, kun kylmän Perämeren yön pimeyteen lähti Oulun Toppilan satamasta kolme rahtilaivaa. Niissä oli ollut runsaasti aseita ammuksia, tykkejä ja sotilaita. Tämä kolmen laivan etukomennuskunta kiinnittyi Röyttän laituriin hiukan ennen kello kahdeksaa sunnuntaiaamuna 1.10.1944, Mikkelinpäivänä.
Hevospoloja oli silloin vielä ollut mukana sodissa. Armeijamme käytti vielä yleisesti vetojuhtina hevosia. Ikävää oli katsoa ja kuulla sekä seurata sitä, kun noita eläinparkoja rahdattiin kiireeellä ahtaisiin rahtilaivoihin Oulun Toppilan satamassa. Toinen kärsimys hevosilla oli Torniossa Röytän satamassa, kun niitä ahtaissa ja huonoissa oloissa kiireellä nostettiin, rahdattiin, vivuttiin laiturille.
Laivat olivat 1.10.1944 klo 08 00 Röytän satamassa. Se oli meille ehdoton päivämäärä aloittaa sota saksalaisia vastaan. Ensin saksalaisten karkoittaminen oli ollut kuin eräänlaista ”syysmanooveria”.
Se ei sopinut jatkosodan voittaneille. He halusivat saada todenteolla entiset aseveljet vastakkain. Sitä se olikin jo aamukahdeksalta Torniossa ja kohta sodittiin Kemissäkin.
Tornion valtaus käynnistyi siis odotusten ja käskyjen mukaan heti aamukahdeksalta. Silloin vielä toimineet suojeluskuntalaiset olivat tehneet valmisteluja Torniossa. He olivat esimerkiksi saaneet ajettua valppaiden saksalaisten huomaamatta muutaman junan vaunuineen Röyttään. He olivat myös varmistaneet muutamia tärkeitä paikkoja esimerkiksi rautatieaseman ja läheisen Tornion keskuksen Suensaaren.
Tornion valtaukseen kuuluneet miehet ja kalusto olivat kuuluneet III divisioonaan. Sen päällikkönä oli toiminut kenraaliluutnantti Siilasvuo. Hänen päämajansa oli ollut Oulussa. Kolmen rahtilaivan etujoukko, joka purjehti yön pimeydessä Röyttään oli ollut everstiluutnantti W. Halstin komentama.
Tuuria oli ollut noiden meidän kolmen pimeässä Tornion maihinnousuun purjehtineiden laivojen kohdalla. Helppoja saalita olisivat olleet aseistamattomat rahtilaivat saksalaisten hävittäjille. Jos, he olisivat varmuudella tietäneet ne purjehtimassa Perämerellä ja tienneet oleilumme Röytässä.
Noin 2900 sotilaan joukko aseineen ja hevosineen oli rahdattu kolmeen laivaan Oulun Toppilassa. Toiminnan oli tarkoitus olla salaista, mutta ei se kovin salaista ollut. Paljon syntyi ääntä yksistään jo melko kookkaan sotilasosaston kalustoineen laivoihin lastaustyöstä.
Laivoihin marssineet miehet olivat myös uhonneet Oulussa, että mihin olivat olleet matkalla. Paljon oli ollut silmiä ja korvia Oulussa kertomassa saksalaille tulevasta syys-, lokakuiden vaihteesta. Onneksemme maihinousu kuitenkin tuli yllätyksenä aina valppaille saksalaissotilaille Torniossa. Maamme historia kirjoitettiin niinä päivinä siten, miten se meni.
Kolme rahtilaivaa tyhjensi lastinsa Röytässä. Ne lähtivät heti hakemaan uusia lasteja Oulusta. Eräitä muitakin laivoja tuli meille mukaan kuljetuslaivoiksi. Saksalaiset hävittäjät alkoivat hätyyttää ja häiritä kuljetuksia ja lastien purkuja Torniossa hyvin nopeaan, kohta Lapin sodan puhjettua.
Hyviä sotakoneita olivat saksalaisten hävittäjät. Kerrattain Kiestingissä itänaapurin sotilaat pitivät hallussaan – mielestämme meille kuuluvaa kukkulaa. He siellä ilakoivat, tanssivat, lauloivat ja nauroivat, kuin meitä pilkatakseen.
Saksalainen asevelvemme antoi silloin pyynnöstämme apuaan. Kriittisellä paikalla sijainneen kukkulan päällä kävi muutamamia sakujen syöksyhävittäjiä tulittaen voimalla kukkulaa. Muutaman minuutin päästä sieltä ei kuulunut inahdustakaan. Hiljaista oli.
Oivan seikkailuja Lapinsodassa
Asevelvollinen Oiva Junttila (1922-2003) oli ollut jatkosodan viimeisinä päivinä sotimassa Karjalan kannaksella esimerkiksi Vuosalmella ja Äyräpäässä. Häntä ei kotiutettu jatkosodan lopussa. Hän matkasi monen muun lailla Lapin sotaan. Hän oli odottanut lähtökäskyään Tornion maihinnousuun Limingan Kansanopistolla.
Lapin sotaan menijöitä sotilaita oli ollut sijoitettuna eri puolille Oulua. Oulun viereinen Haukipudas oli esimerkiksi ollut eräitä isohkoja Lapin sotaan lähteneiden miesten kokoamispaikkoja.
Oiva oli ollut mukana eräänä soturina yhdessä etukomennuskunnan kolmesta rahtilaivasta. Eivät onnekseen joutuneet sakujen syöksyhävittäjien tulitukseen merimatkalla eivätkä heti Röytässä. Mutta, sen jälkeen oli ”tulta ja tulikiveä” jatkuvasti päivästä – toiseen viikon verran. Saksalaiset tulittivat jo 1.10. heti aamusta esimerkiksi Raumolta, Laivaniemestä ja Kyläjoelta tykeillään ja muillakin aseilla. Hävittäjiä pyöri myös ilmassa.
Oivalla oli ollut huonoa tuuria Torniossa. Saksalaisilla olivat suuret viinavarastot. Oiva riepu oli saanut hamstrattua viinavarastoista vain kaksi pientä pulloa. Harmikseen hän joutui taisteluryhmään pysäyttämään Tornionjokivartta ylöspäin pyrkivien saksalaisten etenemistä Alavojakkalassa. Onnekkaimmat soturimme olivat juoneet sakuilta voitettuja viinoja aina kunnon humalaan saakka.
Tornion Pikku – Berliinin valloituksen yhteydessä Oiva oli potkaissut erään saksalaisten parakin oven sisään. Siellä oli kyyhöttänyt nurkassa muuan saksalainen lääkintävääpeli kainaloissaan pieni haavoittuneitten saksalaissotilaiden ryhmä.
Oiva ei alkanutkaan ”ruilaamaan pislarilla” sisälle syöksyttyään. Lääkintävääpeli oli antanut Oivalle kiitokseksi kullatun taskunauriin. Oiva oli näytellyt kelloaan kavereilleen. Eräs suomalaisluutnantti oli ottanut sen pois Oivalta. Sellaisiakin, täysiä ketkuja näköjään oli ollut meissä suomalaisissa.
Haavoittuminen
Oiva oli ollut erään osaston mukana Tornion Alavojakkalassa pysäyttämässä Torniosta pakenevia saksalaisia. Hän oli hypännyt kookkaan vesiojan yli. Siellä olikin ollut ojan luona sakujen väijytys. Saksalaisen konekiväärin räjähtävä luoti oli osunut hänen vasempaan jalkaansa polven yläpuolelle.
Oiva oli pudonnut päistikkää syyshyhmäiseen veteen. Vasemman jalan kumisaappaan kärki oli ollut hänen suussaan. Oiva oli ollut katveessa ja suojassa ojassa sakujen luodeilta. Kohta hän oli alkanut tehdä elintärkeää ensiapua jalalleen. Resun jalan paikkaamiseen ja verenvuodon tyrehdyttämiseen olivat käyneet, kaikki mitä löytyi repusta. Lopuksi hän viilteli puukollaan myös reppunsa siteiksi.
Oiva joutui makaamaan ojassa pimeän tuloon. Sakut olivat olleet aktiivisia – panoksia säästämättä. Pimeän tultua sotakaverit olivat heittäneet Oivalle tapsin eli puhelinkaapelin pään tarttua kiinni. Hänet oli vedetty tapsin avulla pois vesiojasta erään ojan reunan kolon kautta.
Hänet oli sitten sidottu paremmin uudelleen ja lääkitty, mitä oli lääkintämiehellä ollut lääkkeitä. Mutta, läheisimmälle Kivirannan jsp:lle ei ollut mahdollista viedä häntä kiivaan tilanteen takia. Oiva oli kääritty ylimääräisiin mantteleihin ja huopiin ja kätketty erään perunakuopan räystään alle.
Hän oli nähtävästi ollut siellä piiloitettuna lähes kaksi vuorokautta. Onnekseen porukan miehiä oli jäänyt eloon ja he muistivat haavoittuneen Oivan, perunakuopan räystääm alta. Hän oli joutunut seuraamaan seinän pienen raon kautta ikävää tapahtumaa pottukellarissa. Sinne oli kätketty myös eräs toinen haavoittunut. Saksalaiset osuivat sinne perunakuoppaan. Tämä suomalasimies oli tökitty pistimillä reikiä täyteen ja sitten vielä ammuttu.
Kivirannan jsp:lle
Viimein sotakaverit saivat vietyä Oivan jsp:lle. Häneen, kuiviin valuneelle miehelle oli annettu siellä verta tavan mukaan eli x – henkilön suonesta suoraan haavoittuneen soturin suoneen. Oiva muisteli myöhemmin, että verta antanut olisi ollut kuvankaunis lotta. Lieneekö totta? Tosiasiassa vertaan käsivarrestaan luovuttanut saattoi olla riskin, vähemmän kauniin näköinen lääkintämies?
Oulun sotilassairaalassa
Torniosta haavoittuneita oli kuljetettu laivoilla Ouluun sotilassairaalaan. Sinne oli ollut Oivankin tie. Hänen rikkiammuttua jalkaansa oli yritetty hoitaa Oulussa, yritetty saada se luutumaan. Jalan parantamista oli yritetty kauan. Se ei onnistunut.
Oiva muisteli, että tosissaan siellä oli yritetty hoitaa. Hänen haavoittumisestaan ehti kulua liikaa aikaa. Reisiluutakin oli ollut murskana noin 20 cm. Ylilääkärinä siellä oli ollut muuan juutalainen lääkäri Steinbock. Hän kuulemma oli ollut kiroileva ja paremmin räähkänpuheinen mies. Pätevänä lääkärismiehenä Oiva kylläkin piti häntä.
Myöhemmin Oivan vasen jalka oli amputoitu polven yläpuolelta Oulun sotilassairaalassa. Hänen jalkansa alkoi mädäntyä. Koko mies alkoi mädäntyä.
Hänen kohtalokseen tuli liittyä sotainvalidien suureen joukkoon. Sotainvalidit oli myös järjestö. Heillä oli oma sotainvalidit – lehtensä. Oivakin sai säännöllisesti lehtensä. Niissä oli tiedottamista sotainvalidien asioista maasamme.
Oulussa vanhan lääninsairaalan luona oli ollut niinä aikoina ja myöhemmin Oulun proteesipaja. Sieltä Oivakin sai puujalan menetetyn terveen jalan tilalle. Hän kävi silloin tällöin Oulun proteesipajalla. Puujalkoja soviteltiin Oivalle. Uutta kokeiltiin ja sen toimivuutta. Totutun puujalan kanssa hän myös kävi siellä myös joskus. Oiva joutui elämään puujalan kanssa kymmeniä vuosia.
Erilaisia puujalkamiehiä tuottivat sodat. Toiset kykenivät kävelemään hyvin puujalan kanssa. Toiset jopa ottivat juoksuaskelia puujalkamiehenä. Huonoissa tapauksissa jotkut haavoituneet joutuivat pyörätuolimiehiksi.
Oiva alkoi saada varhaiseläkkettä ennen 65 ikävuottaan. Esimerkisi hänen selkärankansa alkoi painua kieroon. Se toi paljon kipuja ja särkyjä. Sydänvikoja hänellä myös oli.
Oivan kunto alkoi heikentyä ja huonontua 1990 – luvun alussa. Hän oli ollut ahkera liikkumaan. Hänen liikkumisensa alkoi vähentyä ja liikkeet hidastua ja heikentyä. Oiva alkoi makoilla paljon sängyssään. TV:n katsoinenkin alkoi vähentyä. Hän vietti viimeiset aikansa Oulun diakonissa laitoksella ja välillä Oulun Tarmontien kodissaan. Diakoniissalaitoksella oli ollut jonkun verran hoitopailkkoja viihtyisänä osastona sotainvalideille.
Oiva oli tehnyt eläissään hyvin paljon töitä puujalkamiehenä. Kymmeniä vuosia hän teki paljon raskaita töitä antiotöikseen. Oli esimerkiksi Oulussa rakennuksilla ja paljon silloisella TVH:lla.
Hän kulki vielä 1990 – luvun alussa ahkerana metsämarjojen perässä, vaikka oli kunnoltaan heikentyvä puujalkamies. Hän kävi kiertelemässä hillojen perässä kaukana Kittilän laajoilla soilla saakka. Nuorempana hän kulki silloin tällöin metsästämässä metsäkanalintuja kotikylässään.
Lähteitä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tornionlaakson_taistelut
https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%B6yt%C3%A4n_maihinnousu
https://www.elavamuisti.fi/aikajana/tuhottu-lappi
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut/Tornio1944.htm
https://www.sotahistoria.fi/lapin-sota/
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3498274
https://antroblogi.fi/2015/12/lapin-sota-ja-norvajarven-saksalainen-hautausmaa/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000884549.html
https://yle.fi/uutiset/3-7500002
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luftwaffe_(Wehrmacht)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luftwaffe_(Bundeswehr)
Oiva Junttila asevelvollisena
