Tammikuun 2019 tarinaani

4.1.2019 10:14 - historioitsija

FM Mauri Junttila

Tyrnävän Korvenkylä on pieni kylä Tyrnävän kunnassa. Se sijaitsee Tyrnävän Keskikylän ja Haurukylän välissä. Kylää sanotaan myös Tyrnävän Korveksi. Yleiskartoissa se on aina ollut Korvenkylä. Matkaa kylän toisesta päästä Tyrnävän kirkonkylälle on noin seitsemän kilometriä, toisesta noin kolme.

Kylä maaseudulla

Tyrnävän Korvenkylää voidaan pitää tavanomaisesta suomalaisesta kylästä poikkeavana siksi, koska se erottuu selvästi omana alueena, kylänä maastosta kulkijalle tai karttaa katselevalle. Usein, isommat ja pienemmät suomalaiskylät ovat rakenteellisesti yhteydessä toisiinsa aivan, kuin toisiinsa kiinni kasvaneina. Vieraan on usein vaikeaa erottaa kyliä toisistaan. Missä, kylä alkaa tai missä kylä vaihtuu toiseksi?

Korvenkylä muodostuu muutamista taloista, suoperäisten sekametsien ympäröimästä noin kolme kilometriä pitkästä ja runsaan kilometrin leveästä peltoaukeasta. Maasto kylässä on Pohjois- Pohjanmaan lakeudelle tyypillistä tasankoa. Poikkeuksena on Yli-Temmestä vasten sijaitseva Järvikangas metsässä kylän toisessa päässä ja osittain kylässä sijaitseva Kotakangas. Ne ovat hiukan ylempänä muuta kylämaastoa. Järvikankaan jatkeena, Tyrnävän Kolmikantaa vasten sijaitseva ”Hannuskangas” on muuta maastoa ylempänä. Siellä on voinut jopa kivikauden ajan, paljojen vesien ajan, ihminen voinut rantautua haapiollaan.

Järvikankaalta, Konttilan talon osuudelta, Tyrnävän kunnan puolelta ajettiin 1950 – luvun alussa paljon maa-ainesta Korventien tekoon. Joskus, kauan sitten Järvikankaalta oli ajettu rakennushiekkaa ja – soraa 1906 rakennetun Tyrnävän osuusmeijerin uudisrakennukselle. Kyläaavan korkeuserot peltojen kohdalla ovat vain muutamia metrejä. Maapohja pelloilla on hienojakoista hiesua, multaa. Savikoita, muta-, turve- ja kivikkomaitakin on.

Joskus, ammoisina aikoina kylän sijoilla oli kasvanut suurta metsää. Pelloilta on löytynyt monin paikoin ”kantenaan” suuria lahonneiden puiden runkoja, liekoja kantoineen. Siitä ei ole tietoa, tuhoutuivatko metsät soistumisen myötä vai olisiko metsäpalo jouduttanut tai aloittanut prosessin? Hyvin vanha tapahtuma soistuminen oli ollut. Maassa makaavien liekojen, kantojen ja puunrunkojen peittyminen kunttakerroksen alle on vaatinut hyvin paljon aikaa, satoja jopa tuhansia vuosia.

Eräs tarina kertoo, että 1800-luvun puolivälissä, ennen suuria nälkävuosia (vv.1865-1867), Korvenkylän Kota- ja Järvikankailla oli ollut suuri metsäpalo poikkeuksellisen lämpimän kesän jälkeen myöhään lokakuussa. Se oli tuhonnut kaiken puuston mainituilta alueilta.

Kuntien rajamailla

Muutama vuosi taaksepäin, Korvenkylässä oli ollut Limingan, Tyrnävän ja pienessä määrin myös entistä Temmeksen kuntaa. Kylä oli niiden rajamaita. Vuoden suuren 2001 kuntaliitoksen jälkeen Korvenkylä on ollut osa Tyrnävää.

Vanhempaan aikaan oli välillä ollut epäselvyyksiä siitä, mihin kuntaan kukin kuului? Esimerkiksi samassa (Uusitalo 2:21) talossa 1920 – luvulla syntyneet lapset on merkitty syntyneiksi Tyrnävällä ja 1930 – 1940 – luvuilla syntyneet lapset on merkitty syntyneiksi Limingassa. Eräässä talossa (Niittylänlisä 15:16) pihapiirin rakennuksia sijaitsi eri kunnissa aina suureen kuntain liitosremonttiin (v.2001) saakka.

Erikoisuutensa oli ollut kuntain rajoilla eläminen. Mutta, haittansa siitä toki oli ollut esimerkiksi verotuksessa. Korvenkylän kylätie oli ollut kauan kuntain rajana. Toisella puolen tietä oli ollut Tyrnävää, toisella Limingan kuntaa ja pienessä määrin myös Temmestä. Kyläläiset kävivät kauppaostoksilla enimmäkseen Tyrnävällä, kirkossa sekä Tyrnävällä Rauhanyhdistyksen seuroissa. Kuolleet korvenkyläläiset ovat haudattu Tyrnävän hautausmaalle.

Kansakoulunsa Limingassa henkikirjoilla olleet kävivät Temmeksen Haurukylän kansakoulussa. He ostivat lakritsinsa ja muut makeisensa koulun viereisestä pienestä SOK: laisesta kyläkaupasta, jossa 1950 – luvun alussa myymälänhoitajana siellä toimi esimerkiksi myymälänhoitaja Aune Tiensuu.

Keskikoulunsa he kävivät Tyrnävällä tai Limingassa eräät Muhoksella. Limingassa kirjoilla olleet kävivät äänestämässä Ala-Temmeksen kansakoululla. Tyrnävällä kirjoilla olleet kyläläiset olivat käyneet kansakoulunsa Tyrnävän Keskikylässä. Koulukuljetusten aikaan Korvenkylän lapset on kuljetettu Tyrnävän kirkonkylän kansakouluun.

Korvenkylässä on ollut asutusta kauan

Perimätiedot kertovat, että kylän toisessa päässä pitkänomaisella, haaroittuneella, muutamia metrejä muuta maastoa ylempänä sijaitsevalla Kotakankaalla oli ollut isonvihan (vv. 1714 – 1721) aikaista asutusta kodan tai piilopirtin muodossa. Kangasmaasto on nähtävästi saanut nimensäkin niistä?

Toisaalta, Tyrnävän seuduilla navetan yhteydessä sijaitsevaa kiinteää karjakeittiötä tai siihen verrattavaa erillistä karjakeittiörakennelmaa, on myös sanottu kodaksi. Navetan karjakeittiöä on usein sanottu myös ”alaköökiksi”.

Merkittävä osa Korvenkylää oli aikoinaan ollut Tyrnävän kirkonkylän Konttilan talon syrjäniittyä. Erään isojakolitteran vuodelta 1840 mukaan, se oli lohkottu 1830 – 1840 luvuilla alatemmesläisestä noin 4,7 manttaalin kokoisesta Lassila/Ahmalan suurtilasta. Niihin aikoihin Konttilaan oli tullut Oulujoelta vävyksi eräs Matti Vauhkola. Hän oli ottanut sukunimekseen uuden kotinsa mukaan Konttilan. Konttilaan oli muuttanut niinä aikoina ihmisiä myös Pudasjärveltä. Heidän sukuihinsa oli tullut yhtymäkohtia avioliiton myötä. Ja, he elivät yhteistä elämäänsä jatkossa eteenpäin Konttila – sukunimisinä.

Tyrnävän Kirkonkylän Konttilan talon voi uskoa olleen hyvin vanhan. Siellä on aikojen saatossa asunut Konttila sukunimisiä ja myös muilla sukunimillä (esim Iikka Hirvelä, Jaakko Viittala ja Paavo Tölli). Talossa eli Konttila – sukunimisiä jo ennen Oulujoelta 1800 – luvun aluilla muuttanutta Matti Vauhkolaa [myöhemmin Konttila] sekä Pudasjärveltä 1800 – luvun aluilla muuttaneita Räisäsiä [myöhemmin Konttila], jotka alkoivat elää yhteistä elämäänsä siellä Konttiloina.

Eivät, 1700-luvun ja varhaisemmat Tyrnävän Konttilat ole nähtävästi verisukua Räisänen & Vauhkola avioliiton kautta syntyneille Konttiloille. Sukunimi kylläkin on sama. Ennen oli tapahtunut yleisesti sitä, että talon nimi tai sen vaikutus antoi uusille, muualta muuttaneille uuden sukunimen.

Todennäköisesti Konttilassa asui samanaikaisesti 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla sekä ikivanhaa Tyrnävän Konttiloiden sukua että Konttiloita joiden sukuja oli tullut Oulujoelta ja Pudasjärveltä. Tarinoitteni keskiössä ovat tyrnäväläiset Iikka Pasanen ja hänen Hilma Pasanen os. Konttila puolisonsa. Nähdäkseni Hilma ei ole sukua varhain Konttilassa eläneille Tyrnävän Konttiloille. Pasasen Iikan (1865-1933) suku oli nähtävästi ollut vanhempaa tyrnäväläisenä sukuna kuin hänen Hilma vaimonsa (1871-1951) Konttila suku.

Kesänavetoiden aikaa

Ei voida esittää tiettyä vuosilukua siitä, milloin Korvenkylä alkoi kuulua metsäsarkana tai niittynä Tyrnävän kirkonkylän Konttilaan. Luultavasti talon nautintaoikeudet Korvenkylään olivat olleet hyvin vanhoja. Ne olivat olleet vanhempia, kuin mitä uskoisi olleen vuoden 1840 isojakolitteran mukaan.

Ennen, aikojen saatossa metsäsarkoja ja syrjäniittyjä syntyi rintamaiden taloille itsestään sivukyliin ja syrjäseuduille perinnönjakojen ja lohkomisien myötä. Vuoden 1840 isojaolla oli esimerkiksi ehkä selvennetty monien Korvenkylänkin niittyjen, talojen rajoja. Toisaalta niittyjen rajoja oli yhdistelty myös tehden maakauppoja.

Ennen vanhaan isoilla taloilla ja kartanoilla oli ollut sivutaloja, sivukartanoita. Olisiko Keskitalo joskus ollut Konttilan sivutalo? Kesänavetalla varustettu sivuniitty se oli ainakin ollut. Esimerkiksi Tyrnävään liittyvien isonvihan tarinoiden mukaan Konttila nimisiä oli ollut niinä isonvihan aikoina, jopa henkiriepunsakin menettäneinä. Isoviha oli raivonnut Limingan pitäjässä ja sen kappeleissa hävittäen ja tappaen paljon ihmisiä vuosina 1714-1721. Ehkä Korvenkylään liittyvät tarinat Kotakankaan isonvihan piilopirteistä, kodista nivoutuvat tiukasti vanhan ajan 1700 – luvun Konttilaan.

Jo, ns. kesänavetoiden aikoina voi Konttilalla uskoa olleen Korvenkylässä navettarakennuksen lisäksi myös pihapiirin, johon oli kuulunut kunnon tulisijallinen rakennus karjanhoitajien asumiseen. Lisäksi varastorakennus ja hyvä kellari ruokien sekä kirnutun voin säilytystä varten. Sauna on aina ollut luonnolllinen osa suomalaista asumismuotoa.

Erään tarinan mukaan kaukaisen Konttiloiden ajan Keskitalon asukkaat olivat katselleet Kotakankaan ja Järvikankaan suuren metsäpalon jälkeen pirttinsä ikkunasta esteettömästi aina Leppijärvelle saakka. Kota – ja Järvikankaan metsät tuhonnut tulipalo oli tarinan mukaan tapahtunut ennen niin sanottuja suuria nälkävuosia (vv. 1865-1867). Luonnolliselta vaikuttavaa on siis se, että jo kesänavetoiden aikaan Korvenperällä oli ollut pirttirakennus.

Juustoja valmistetaan, voita kirnutaan

Konttilan Korvenkylän syrjäniityn käytöstä talon kesälaitumena, ei ole tarkoin vuosiluvuin kertovaa tietoa. Mutta, talon karjaa varten oli 1800 – luvulla, ehkä jo vuosisadan puolivälissä ollut kesänavetta Keskitalon ja Vanhantalon sijoilla. Näkemystä puoltaa se, että Keskitalossa ja Vanhassatalossa olivat olleet asumiselle sekä karjanhoidolle tärkeät, hyvät kaivot. Piha-alue on myös ollut muutamia metrejä ylempänä muuta Korvenkylän maastoa. Etunsa sekin, että oli ollut kuivempi piha-alue.

Tarinoiden mukaan karjanpito Korvenkylässä oli jo kesänavetoidenkin aikaan ollut lypsykarjanhoitoa. Maidosta oli kirnuttu voita ja valmistettu pohjoispohjalaisia leipäjuustoja myyntiin. Oulun torillakin olivat ennen käyneet kauppaamassa tuotteitaan. Tyrnävän osuusmeijeri aloitti vuonna 1906. Se alkoi ostaa ympäristönsä maidot ja jalostaa niitä omiksi myyntituotteikseen.

Ympärivuotista asumista

Korvenkylän historiasta kertova tarinointi lähtee siitä näkemyksestä, että ensimmäinen ympärivuoden kylässä asunut, ”kylän perustaja” oli ollut Iikka Pasanen (1865-1933), Hilma os. Konttila (1871-1951) vaimoineen ja lapsineen. Nähtävästi he alkoivat asua Korvessa, Keskitalossa vakituisesti 1890-luvun puolella. Mahdolisesti vuonna 1894. Perheeseen oli kuulunut myös Konttiloita. He olivat olleet Pasasen Iikan Hilma puolison sukua.

Vanhimpien talojen rekisterinumeroiden perusteella voidaan pohtia sitä, että mikä oli ollut kylän vanhin talo? Ehkä siinä talossa myös asuttiin ensimmäisenä ympärivuotisesti? Vanhatalon eli Niemelän maa rekisterinumero on 2:19 (asukkaat seppä Antti Tolonen ja Elsa Tolonen os. Suorsa).

Keskitalon maanumero on 2:20. Uudentalon maanumero oli ollut 2:21. Sääskelän maanumero on 2:22. Listauksen mukaan kylän vanhin talo olisi siis ollut Vanhatalo (Niemelä). Kyseisestä Vanhastatalosta Temmeksen Haurukylän puoleisesta osaa Korvenkylää hallinneesta talosta, oli lohkottu talolle uusi rajanaapuri nimeltään Kaikkonen.

Suunnikkaan muotoisen Korvenkylän omistussuhteet kylän syntyaikoina olivat siis olleet siten, että Haurukylän puoleinen osa kylästä oli ollut Vanhaataloa (nyk. Niemelä). Toinen puoli kylästä oli ollut ensin Matti Konttilan ja sitten Iikka Pasasen.

Poikkeamia siitä olivat olleet Juho ja Anna Tjäderin, Sääskelän (2:22) niitty Vanhatalon maiden sisällä, Yli-Temmeksen puoleisessa päässä kylää. Toinen poikkeama suunnikkaassa oli ollut Juho ja Kaisa Marttilan talo kunnalliskoti Marttilan metsäsaran sisällä lähes 300 metrin päässä Vanhantalon (Niemelä) maasta. Eli, siis selvästi erillään muista alkujaan Matti Konttilan ja Vanhantalon (Tolonen) maista.

Marttiloiden hallitsema niitty kunnalliskoti Marttilan metsäsaran sisällä, oli ollut Konttilan talosta erottamaton palsta. Nykyisin se on kuulunut uudelleen Konttilaan. Marttiloiden metsätalolla ja niityllä ei ollut maanrekisterinumeroa. Mutta, kylän vanhimpia asuinpaikkoja sen voi uskoa olleen.

Alkuperäisimmistä korvenkyläläisistä on jäänyt kylään jäljelle vain Pasasia. Esimerkiksi Vanhassatalossa asuneiden Tolosten sukuhaara sammui. Vanhoista Korvenkylän alkuperäisistä suvuista, Kaikkosen sukua eli vakituisina kylässä pitkään. Vanhoiksi eläneet Toivo ja Ida Kaikkonen asuivat ja elivät lähes näihin päiviin omistamassaan Perälässä. Se oli rakennettu rintamiestilana metsään, Korvenkylän reunaan pian jatkosodan jälkeen.

Se on toistaiseksi todistamatonta, että asuttiinko ympärivuotisesti ensin Keskitalossa vai Vanhassatalossa? Tarinoihin uskoen ympärivuotinen asuminen näyttäisi ajoittuvan 1890 – luvulle. Riippumatta siitä asuivatko siellä ensin Toloset vai Konttilat/Pasaset.

Toloset olivat ostaneet Vanhantalon vuonna 1887 eräältä Korvenkylän omistajiin kuuluneelta Jaakko Konttilalta. Ehkä siellä oli ollut jo silloin joitain rakennuksia, missä he alkoivat asua? Olisiko sielä ollut myös eräs Konttilan kesänavetta pihapiireineen? Iikka Pasanen oli muuttanut Hilma vaimoneen Korvenkylän Keskitaloon vuonna 1894. Heillä oli ollut mukana vuonna 1894 syntynyt Armas ja vuonna 1888 syntynyt Jaakko.

Tarinoiden mukaan 1890 – luvun aikana Konttilasta muuttivat Keskitaloon myös Hilman eno Matti Konttila ja Hilman äiti Vappu (Wahlborg) Konttila. Keskitalon kesänavetoiden vaatimattomat rakennukset uudistuivat Iikka Pasasen ja Konttiloiden yhdessä rakentamina ison maatilan rakennuksiksi.

Korvenkylän alkuperäisten, ensimmäisten kylässä ympärivuoden asuneiden Konttiloiden ja Pasasten suorassa sukulinjassa ollut Ahti Heikki Pasanen (1897-1970) muisteli joskus, että poikamiehenä elänyt Hilma Konttilan Matti eno oli ollut Keskitalon ensimmäinen omistaja. Hän oli sittemmin myynyt talonsa Iikka Pasaselle.

Myöhemmin Korvenkylän Keskitalosta erotettiin kolmen talon maat erottamisjärjestyksessä: Uusitalo, Annala ja Alatalo. Iikka Pasanen rakensi niihin pihapiirit itselleen ja vaimolleen sekä nuorimmille lapsilleen. Myöhemmin talot siirtyivät lapsilleen heidän avioituessaan.

Korvenkylän asukkaista

Jos, ei ensimmäisenä, niin varhain oli asuttu Keskitalon naapurissa Vanhassatalossa 2:19 (Niemelä). Tietojen mukaan talon ensimmäiset omistajat olivat olleet Tolosia. Antti isäntä oli ollut entinen ammattimainen seppä. Kylän alkuaikoina, Korvenkylässä asuivat myös Juho ja Anna Tjäder perheineen Sääskelä (2:22) nimisellä niityllä sekä Konttilasta erottamattomalla metsäniityllä, kunnalliskoti Marttilan metsäsaran sisällä Juho ja Kaisa Marttila os. Pasanen lapsineen.

Lähes samoille seuduille, mutta kyläaavalle rakensi talonsa eräs Kaikkonen. Korvenkylän Tyrnävän puoleisessa päässä asui myös muuan Keefas Keränen perheineen. Niillä seuduilla asuivat myös alkujaan alatemmesläiset Toivo ja Hilda Ylitalo. He muuttivat syrjäniittynsä niittysaunaan 1930-luvun laman seurauksena. Kyseistä taloa (Uutela) alkoi myöhemmin asua Alpo Pasanen. Hän oli ollut ”Korvenkylän perustajan” Iikka Pasasen pojanpoika. Kylän Keskikylän puoleisen reunan metsäniityllä, luonnonvaraisen Leppiojan varrella, erään pienen kalaisan lammen, poukaman rannalla asuivat aikoinaan myös Oskari ja Anna Katajamaa perheineen.

Keskitalossa on aina asunut Pasasia. Asuinrakennus oli ollut Pasasten ja Konttiloiden sinne yhdessä muuttaessa ja sen rakentaessa kookas, hirsinen vinkkelirakennus (1894). Siitä oli myöhemmin otettu hirsiä muiden Pasasen Iikan itselleen ja lapsilleen tehtyjen maatilan rakennusten: Uudentalon, Annalan ja Alatalon tekoon. Talon päätyyn jäänyt reikä oli peitetty laudoituksella. He sanoivat sitä ”lautapääksi”. Nykyisin Keskitalo on Ahti Pasasen sukuhaaraa olevien kesämökkinä ja peltomaat ovat naapurin isännän Jari Tauriaisen omistuksessa.

Keskitalon Temmeksen Haurukylän puoleista naapuria asuivat Tolosten jälkeen yhteisomistuksessa Jussi Laitinen ja Jussi Niemelä. Heiltä talo siirtyi ennen II maailmansodan aikaa tyrnäväläiselle Ahti Vesalalle. Myöhemmin taloa isännöi ja viljeli esimerkillisen hyvin hänen poikansa Veikko Vesala eläkeikäänsä saakka. Nykyisin taloa ja muitakin Korvenkylän kyseisen pään peltomaita isännöi Jari Tauriainen.

Sotien aikana ja jälkeen muutoksia

Viime sotien aikana, kylän vanhimpiin kuuluvasta talosta, Kaikkosesta erotettiin isohko rintamamiestontti Lauri ja Aino Alasaarelalle. Lauri oli ollut alkujaan Iin Olhavasta ja Aino Alasaarela os. Kytönen Tyrnävän Keskikylästä.

Silloiset isännät Toivo ja Ida Kaikkonen rakensivat uudistilan (Perälä) kylän vastakkaiselle laidalle ja entinen Kaikkonen siirtyi Kuusamon evakoille Ida ja Veijo Tauriaiselle (äiti ja poika). Myöhemmin 1960 – luvulla Alasaarelat myivät entisen vanhan Alasaarelan(Perätalo) pihapiirin naapurilleen Veikko Vesalalle lisämaaksi ja ostivat Kaikkosen. He rakensivat sinne maatilan rakennukset uudelleen. Kaikkonen on nykyisin ollut tyrnäväläisen Matti Kallisen omistama.

Jatkosodan jälkeen uusia asukkaita tuli myös keskellä Korvenkylää sijaitsevaan Annalaan, Karjalan Lumivaarasta, keskisuomalaisen Multian pitäjän kautta, Lääpereiden ja heidän lähisukulaisensa, vanhapoika Eemeli Ahokkaan muodossa. Taloa oli asunut aikaisemmin kylän alkuperäisen Pasasen sukua ollut Armas Pasanen perheineen. Alataloon muuttivat Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin olleet sotaevakot Juho ja Kaisa Tolvanen perheineen. Taloa olivat aikaisemmin asuneet Otto ja Aino Keränen os. Pasanen perheineen.

Noiden talojen läheisyydessä sijainneen Syrjälän mökin Iikka Pasanen oli rakentanut ”mummonmökiksi” itselleen ja vaimolleen. Sieltä Hilma muutti leskenä Keskitaloon Ahti poikansa luo ja Syrjälän mökki jäi heidän Aino tyttärelleen. Iikka Pasanen kuoli vuonna 1933, eli hän ei tarvinnut enää maallista kotia. Syrjälän mökkiä ei ole enää jäljellä ja mökin maat siirtyivät myynnin kautta keskikyläläiselle Sulo Keräselle.

Keskikylän puoleisella laidalla kylää on asunut tyrnäväläisen Olli Laukan sukua (talon nimi Marttila). Laukat asuvat edelleen taloaan. Tauno Laukka rakensi 1970-luvulla maatilalleen uuden kookkaan asuinrakennuksen. Lähes samoilla sijoilla asui II maailmansodassa kaatunut Juho ja Kaisa Marttilan os. Pasanen, Kalle poikansa, Tyyne puolisonsa ja lastensa kanssa. Etäämmällä, kylän Keskikylän puoleisella laidalla, metsäniityllä on myös Määtän mökiksi sanottu Juhola. Se on ollut jo pitempään eräiden alkuperäisten Pasanen sukuisten kesämökkinä. Samoilla seuduilla on joskus sijainnut Haurun mökki. Vai olisiko kyseessä sama mökki ja pihapiiri? Siellä oli aikoinaan asunut sodassa kaatunut Jaakko Hauru.

Keskitalosta lohkaistua, vuonna 1915 rakennettua Uuttataloa (2:21) asuivat alkujaan yli- temmesläinen Erkki Junttila (Yrjö Erkki vv. 1900-1952) ja korvenkyläläinen Anna (Anni) Junttila vv. 1900-1989 os. Pasanen perheineen.

Korventien päässä oleva Niittylänlisä 15:16 oli ostettu ja erotettu Oiva Junttilalle vuonna 1947 keskikyläläisestä Sipolan talosta heidän sodassa olleelle Oivalle rintamamiestilaksi. Oiva muutti pois maanviljelijän töistään Ouluun 1960 – luvulla. Myöhempi Uudentalon väki muutti Niittylänlisään syksyllä 1968. Niittylänlisässä oli johonkin aikaan ollut peltoa noin 36 hehtaaria sekä vuokramaita, lehmiä ja mullukoita.

Kyläläismuistoja

Ennen vanhaan maalaiskylien ihmiset kävivät usein, joskus jopa useamman kerran päivässä kyläilemässä naapureissaan. Tavanomaisesti he tarinoivat vanhoista asioista ja ihmisistä. Se oli osa vanhojen aikojen ajanvietettä.

Merkittävää ja tärkeää tietoa siirtyi myös sillä tapaa, tarinoimalla ihmisiltä, naapureilta toisille ja myös sukupolvelta toiselle. Tarinoinnit olivat myös merkittävä osa tiedonvälitystä, kun ei ollut radioita, televisioita ja sanomalehtiäkin tuli vain harvoille, jos ollenkaan. Ennen ihmiset vähemmän kirjoittelivat tapahtumia ja asioita ylös. Tarinoissa tallentui tietoa. Tarinoinneista oli siis ollut huvia ja hyötyä aikojensa ihmisille. Toisaalta tarinoinneissa piili vaaransa. Ne saattoivat muuttua matkalla. Jokin tarina tai kertomus, mikä oli lähtenyt liikkeelle joltakin ihmiseltä, tuli takaisin erilaisena, muuttuneena. Tarinoista piti kuulijan osata erottaa fakta ja fiktio.

Eräs tarina kertoo, että Tyrnävän kirkonkylässä syntynyt, nähtävästi Korvenkylän ensimmäinen vakituinen asukas tai ehkä oikeammin Korvenkylän perustaja, Iikka Pasanen oli jäänyt täysorvoksi noin kaksivuotiaana vuosien 1865–1867 suurten nälkävuosien seurauksena. Hän oli ensin ollut sijoitettuna Tyrnävän taloihin lapsiruotilaisena ja sittemmin hän oli kierrellyt taloissa renkinä. Hän kulkeutui myöhemmin Konttilaan rengiksi. Avioiduttuaan talon tyttären kanssa hänestä oli tullut maanviljelijä.

Iikka Pasasen Armas poika (vv.1894–1937) oli ollut paikkakunnalla tunnettu selvännäkijä ”Tyrnävän Peilipoika”. Hänen näkijänlahjansa olivat tulleet ilmi lapsena viattoman ”Uudenvuoden Onnenpeiliin” katsomisen myötä. Armas alkoi puuhailla selvännäkijänä vasta aikuisena. Hän oli esimerkiksi jossakin näyssään nähnyt ikään kuin kylän toisessa päässä tai etäämpänä paljon valoja. Olisiko näky enteillyt Tyrnävän kunnan Nipsingin teollisuuskylää, uudempien aikojen runsasvaloista Oulua tai sota-aikojen pommituksia Oulussa? Ehkä, Tyrnävän Leppiojan siemenperunakeskuksen kasvihuoneita?

Selvännäkijä Armas Pasasesta jäi elämään tarinoita paikkakunnalle. Hänen ”Ihmepeilinsä” löytyy Tyrnävän kotiseutumuseosta. Hänellä on nimikkotiensä Tyrnävän kirkonkylässä – Peilipojantie. Tyrnävän Peilipojasta on myös tehty maisteritutkielma Oulun yliopistolle (Tiina Mattila).

Iikka ja Hilma Pasasen 1890-luvulla syntynyt Jaakko – poika oli osallistunut Suomen vuoden 1918 sodassa Tyrnävän suojeluskunnan mukana Oulun valtaukseen. Jaakko oli nuorempana harjoittanut sekä autoilijan että maanviljelijän ammattia Tyrnävällä. Myöhemmin hän oli muuttanut Ouluun ja oli työskennellyt Oulun Valiolla esimerkiksi automiehenä.

Vapaussotaan Tyrnävän suojeluskuntalaisena oli osallistunut myös korvenkyläläinen Oskari Katajamaa. Oskari oli asunut perheineen Korvenkylässä Tunkionhaassa. Niitty oli ollut ikiaikaisen Tyrnävän jokivarren Keskikylän Tungion suurtilan sivuniittyjä. Esimerkillisten, osaavien vanhan ajan Tungion talon omistajasuku on sammunut Keskikylästä.

Tyrnävän Korvenkylän veikkapojat Junttilan Oiva (1922-2001) ja Kalervo (1927-2014) olivat kulkeneet vanhaan aikaan kuuntelemassa Katajanmaan Oskarin juttuja ja tarinoita. Oskarilla oli myös ollut silloin harvinaisempi radio, mitä pojat olivat saaneet kuunnella. Poikain kotona olleen radion akku saattoi olla loppu välillä? Olihan ennen olleet esimerkiksi 1936 Berliinin olympialaiset.

Vanhaan aikaan kodin akkukäyttöisen radion sähköisenä käyttövoimana oli toiminut lasikuorinen happoa sisältänyt muutamien kilojen painoinen kulmikas lyijykennosisustainen akku. Akkua piti ladata välillä. Se onnistui nätisti korvausta vastaan Tyrnävän Osuusmeijerin konehuoneessa. Siellä oli ollut oma pieni huonee konehuoneen yhteydessä akkujen lataukseen.

Korvenkylän ensimmäisen traktorin oli hankkinut Erkki Junttila keväällä 1952. Se oli ollut harmaa petrooli Ferguson (T20). Traktorin ostamiseen piti olla lääninhallituksen myöntämä ostolupa, valuuttasäännöstelyn takia. Se oli saatu Lapin sodassa jalkansa menettäneelle Oivalle.

Olisiko se vaikuttanut, että ennen tekivät maataloustyönsä hevosilla? Puujalkaisen miehen oli helpompaa istua kyntäessä traktorin kyydissä, kuin kävellä, klenkkasta puujalan kanssa tuntikaupalla, päiväkausikaupalla kyntöhevosten perässä.

Fergusonilla oli ajettu useina vuosina kyläläisten maidot Keskikylään maantien varteen Lauri Keräsen Nurkkalan talon luo ja sieltä edelleen Oulun Heinäpään Valiolle kuskattavaksi kuorma – autokyydillä. Myöhemmin maidot oli ajettu ”ferkulla” Korventien toiseen päähän kirkonkylän reunalle Pisilän talon luo. Sieltä ne kuljetettiin päivittäin kuorma-autolla Oulun Valiolle.

Korvenkylästäkin olivat joutuneet talvi-, jatko- ja Lapin sotiin. Esimerkiksi Jaakko Hauru ja Kalle Marttila kaatuivat. Erkki (Yrjö Erkki) Junttila haavoittui ”läpiammuttuna” vuonna 1942 Kiestingissä (luoti solisluun kautta sisään ja lapaluun kautta ulos). Haavoituttuaan hänet vapautettiin ainiaaksi asepalveluksesta. Tosin hän oli joutunut silloin tällöin käymään purkamassa silloisten aseveljiemme, saksalaisten laivojen lasteja Oulun Toppilan satamassa vuonna 1927 syntyneen Kalervo poikansa kanssa. Toisinaan Erkin mukana oli ollut myös Temmeksen suojeluskunnan nuori sotilaspoika naapurin Alpo Pasanen.

Se oli ollut hyväpalkkaista työtä ja ”sakemannit, sakut” olivat silloin tällöin antaneet heille nisujauhopussin räiskäleiden paistoa varten. Kalervolle oli ollut räätälöitynä sota-aikana pusero sakujen lahjanisujauhosäkistä. Satamatöiden aikana he olivat olleet kortteeria eräällä oululaisella ”Särki-Jampulla”.

Korvenkyläläiset Oiva Junttila ja Iikka Tjäder menettivät molemmat vasemman jalkansa sodassa. Iikka Tjäder oli ollut poikkeuksellisen urhoollinen ja oli saanut useita aliupseeriylennyksiä sekä kunniamerkkejä. Hänen sotansa päättyi jatkosodan alkuvuosina haavoittumiseen. Oiva Junttilalla oli ollut seikkailua haavoittuessaan. Hän oli joutunut heti Tornion valtauksen (lokakuun alku v.1944) jälkeen erääseen sotilasosastoon Tornion Alavojakkalaan pysäyttämään saksalaisten pakenemista pohjoiseen. Oiva oli ollut hyppäämässä vesiojan yli, kun saksalaisten konekiväärin räjähtävä luoti oli osunut hänen vasempaan reiteensä. Hän oli pudonnut päistikkaa hyhmäiseen veteen. Vasta pimeän tultua Oiva oli saatu pois vesiojasta. Saksalaiset olivat olleet vihaisia entisille aseveljilleen, ampuivat herkästi pimeässäkin ääntä kohden. Jsp:lle häntä ei kuitenkaan oltu voitu viedä kylmien vesiojakokemuksiensakaan jälkeen, sotatilanteen takia. Haavoittunut Oiva oli kätketty erään perunakellarin räystään alle. Hänet oli sittemmin onnekseen löydetty sieltä omien toimesta, parin yksinäisen yön jälkeen.

Alkuperäisten Pasasten sukua ollut lääkintäkersantti Olavi Pasanen oli ollut jatkosodan aikana usein mukana kaukopartioissa. Hänet mainitaan Mannerheimin ristin ritari Heikki Nykäsen kirjassa ”Sissisotaa”.

Niittypolkuja, multateitä

Kesäisin Korvenkylä oli kulkuyhteyksien vuoksi ollut lähes eristynyt kylä. Kulku kesällä, kylästä pois, kylään oli ollut huonokuntoista, rapakkoista tietä Keskikylään ja sieltä Tyrnävän kirkolle. Keskikylän maantiekin oli ennen ollut sangen heikkokuntoinen, sateilla ”savilillukkainen”. Korvenkylään johti useita niittyteitä, niittypolkuja. Niitä saattoi kulkea vain kesän kuivimpaan aikaan.

Korvenkylässä on aikojen saatossa ollut paljon muiden kylien ja kuntien talojen peltoja, syrjäniittyjä. Niitä on aina ollut pinta – aloiltaan selvästi enemmän kuin kyläläisten omia peltoja. Peltomaita ja niittyjä Korvessa on esimerkiksi ollut Limingan alatemmesläisillä, Tyrnävän keskikyläläisillä ja – kirkonkyläläisillä. Vanhan Leppiojan alkupään seuduilla oli ollut esimerkiksi yli – temmesläisen Pekkalan talon (Reino Pekkala) niittyjä. Leppijärvi sijaitsi pääosin yli- temmesläisen Arttu Vähän mailla. Hänellä oli ollut komeita heinäsuovia Leppijärven Temmeksen puoleisilla rantamilla, vielä Leppijärven kuivaamisen aikoihin.

Talviteitä

Talvisin kulkuyhteyksissä oli ollut helpompaa. Esimerkiksi Yli – Temmekseltä, Nurkkalankankaalta lähti paljon käytetty talvitie. Sitä käyttivät muun muassa Tyrnävän osuusmeijerin myllyssä asioineet temmesläiset, monet vanhan ajan hevosilla liikkuneet kulkukauppiaat. Ennen kodittomina hevosilla kiertäneet mustalaiset kulkivat myös mainittua talvitietä myöten.

Vilkasta oli elämä ollut talvisin Korvenkylässä talviteiden ansiosta. Yli- Temmekseltä lähtenyt talvitie tuli Korvenkylään vanhan Alasaarelan taitse. Se kulki kylässä peltoteitä myötäillen ja lähti kohden Tyrnävän kirkonkylää nykyisen Korventien linjauksessa. Toinen talvitie meni Alasaarelan vieritse kunnalliskoti Marttilan metsäsaran läpi Haurukylään. Se toimi kansakoululaisten koulupolkuna.

Eräs talvi-/peltotie kulki Haurukylän Mikkolan talon metsien, niittyjen kautta nelostielle ja Haurukylään. Talvitietä menivät myös ennen Korvenkylästä Järvikankaan kautta hevosilla Tyrnävän Ylipään metsäsaroille, Tyrnävän Korvenkyläläisten metsäsaroille. Matkasivat ensin rekihevosillaan Tyrnävän Järvikankaan kautta Tyrnävän Kolmikantaan ja sieltä edelleen eteenpäin.

Korventietä myöten

Korvenkylä ei sijaitse erityisen kaukana mistään, mutta pienuutensa, vähäisen asukasmääränsä takia se sai oman kunnollisen kylämaantiensä vasta vuoden 1952 jälkeen. Tiehankkeen takia, 1950-luvun alkupuolella, Korvenkylästä kävi kylän miehistä koostunut ”karvalakkilähetystö” muhoslaisen kansanedustaja Aaro Kaupin (vv.1902–1979) luona. Hän hankki tielle yhteiskunnan rahoituksen sekä rakentamispäätöksen.

Korventie rakennettiin koko pituudeltaan jo olemassa olleiden kyläteiden, peltoteiden, niittyteiden ja talviteiden päälle. Esimerkiksi loppupäässään Korvenkylässä se kulki Sipolan rämeen reunaa, Konttilan talvitietä myöten kohden Leppijärveä. Kyläläiset tekivät paljon talkootöitä kylätiensä, maantiensä hyväksi. Tien ravien kaivamisesta maksettiin käypä korvaus. Työmaamontut, siinä työssä olivat 20 metrisiä. Niitä sai useamman, jos vain jaksoi kaivaa lapiolla.

Runsaat pari vuosikymmentä myöhemmin Korventien päästä rakennettiin autotie Temmeksen Haurukylään nelostielle. Se rakennettiin pääosin entistä talvitietä niin sanottua Marttilantietä myötäillen. Metsäautotien puuhasi korvenkyläläinen Veikko Vesala (vv. 1920–2006). Metsäautotie, Korventien päästä Haurukylään, ei tarvinnut laisinkaan kyläläisten talkootyöponnisteluja. Tie tuli kokonaan yhteiskunnalta. Tie oli heti aluiltaan lähtien ympärivuoden, henkilöautoillakin ajettavassa kunnossa. Kunnat ajattivat piakkoin metsäautotien pintaan kantavan sora- ja hyvän sepelikerroksen ja alkoivat huolehtia tien talviaurauksista.

Nelostiehen liittyen; aikoinaan oli elänyt suunnitelmia rakentaa sitä tienpätkä lähtien Yli-Temmeksen Nurkkalankankaalta Korvenkylän kautta Tyrnävälle. Sieltä tie olisi jatkunut edelleen Ouluun. Nelostien rakennussuunnitelmia oli aikoinaan ollut siten, että esimerkiksi vain keventää pienemmällä maantiellä suuren valtatie nelostien kovaa autoliikennettä. Mutta, oli myös ollut suunnitelmia rakentaa sinne uusi valtatie, suurena omana valtaväylänä.

Sähköistäminen

Sähköt tulivat kylään melko myöhään. Muhokselta kotitilalleen Korvenkylään maanviljelijäksi muuttanut Veikko Vesala (vv.1920–2006) kyllästyi sähköttömyyteen ja puuhasi sähköt kylään. Kyläläiset olivat jo tottuneet edullisiin nestekaasuliesiin ja kirkkaisiin Tilley kaasulamppuihin. Nestekaasupullotkin sai helposti vaihdettua täysinäisiin, kylässä pari kertaa viikossa kulkevissa SOK:laisessa ja/tai KESKO:laisessa myymäläautossa.

Kyläläiset pystyttivät, rakensivat sähkölinjat talkootöinä Oulun Seudun Sähkö Oy:n tarvikkeista. Sähköyhtiö asensi ainoastaan johtimet valmiisiin sähköpylväiden yläorsiin ja rakensi kylämuuntajan. Sähkölinja rakennettiin suuritöisesti kunnalliskoti Marttilan metsäsaran, märän soisen kohdan kautta Haurukylästä Korvenkylään.

Sähköistämisen myötä Korvenkylässä alkoi sähköllä toimivien laitteiden hankinta. Lypsykone ja koneellinen maidonjäähdytys olivat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä maidontuotantoon erikoistuneessa kylässä. Tärkeän uutis- ja viihdevälineen television hankinta tuli myös eteen. Muutama vuosi aikaisemmin Kiiminkiin rakennettu korkea TV – antenni mahdollisti tv – ohjelmien seuraamisen.

Televisio toi mukanaan muutoksia elämäntapaan. Se alkoi vaatia ihmisiltä ajankäytön suunnitelmia. Televisiossa esitettiin esimerkiksi uutiset tiettyinä kellonaikoina. Niitä oli hyvä katsoa tietääkseen maailman asioista ja tapahtumista. Ennen oli myös mielenkiintoisia dokumentteja-, tv sarjoja- sekä muita tv – ohjelmia, joita joutui katsomaan tiettyinä vuorokauden aikoina. Ohjelmia tallentavia kojeita tuli vasta myöhemmin.

Parempi oli ennen Suomen television ohjelmatarjonta. Mielenkiintoisia olivat esimerkiksi politiikkojen: U. Kekkosen, A. Saarisen, R. Paasion ja M. Virkkusen väliset televisioidut keskustelut. Nykyisinhän sieltä lähetetään vain uusintojen ja muina ohjelmina vain ruokaohjelmia ruokaohjelmien jälkeen. Toimintaelokuvat televisiossa nykyään ovat vain yhtä vilinää ja räjäytyksiä.

Lankapuhelin tuli myös kylään. Sen piuhat sidottiin, köytettiin olemassa oleviin sähkötolppiin, alemmaksi sähköjohtoja. Puheluja niinä aikoina välitti Oulun Puhelin Oy. Kunnalliset vesijohdot kylään tulivat Limingasta.

Muutoksien aikaa

Toisen maailmansodan aikana ja jälkeen Suomessa elettiin suurten muutosten aikaa. Suomalainen yhteiskunta eli rajussa muutoksessa. Myös pienet maalaiskylät elivät voimakkaasti mukana siinä rajussa yhteiskunnan muutoksessa.

Tyypillistä, silloin oli kylien kasvaminen, asukasmäärien lisääntyminen ja kaikenlainen kyläelämän elpyminen. Myöhemmin Suomen kylät alkoivat hiljentyä. Samankaltaisia kyläelämän muutoskokemuksia liittyi myös Tyrnävän Korvenkylään.

Sotien aikana ja jälkeen oli ollut esimerkiksi sotaevakoiden asuttamista. Korvenkyläänkin tuli uusia asukkaita sodassa menetystä Karjalasta sekä Kuusamosta. Kylässä tuli ajankohtaiseksi jonkin verran uudispeltojen raivaamista ja entisiä peltoja kunnostettiin. Oli myös uusien rakennusten rakentamista. Korvenkylään perustettiin kolme rintamiestilaa rakennuksineen. Ne toteutettiin niin sanotun kylmän tilan, uudistilan rakentamisina eli uudet pihapiirit syntyivät lähes koskemattomaan luontoon. Muutoksien aikakaudella jo olemassa olevia kylän taloja vuorailtiin laudoituksilla ja maalailtiin punamullalla tai varoissa olessa myös jopa öljymaaleilla.

Muutoksien aikaan kuului merkittävästi siirtymistä taajamista maaseudulle ja paljon alkoi esiintyä myös siirtymistä pois maaseudulta – taajamiin. Muuttuva yhteiskunta tarvitsi lisää moninaisia työpanoksia. Monet tehtaaat tarvitsivat omia ammattimiehiään ja ammatti naisiaan. Liikenteeseen tarvittiin esimerkiksi autonkuljettajia. Yhteiskunnan rajuun muutokseen liittyi muun muassa työssä oppimista ja/tai kouluttautumista.

Korvenkyläläisetkin alkoivat kouluttautua. Esimerkiksi Olavi Pasasesta tuli työssä oppimisen seurauksena työnjohtaja Muhoksen tiilitehtaalle ja Soson lastulevytehtaalle. Laura Hongisto os. Pasanen ja Taimi Siitonen os. Junttila hakeutuivat myymäläapulaiksi. Salme Vierimaa os. Pasanen ryhtyi kampaamoalan yrittäjäksi Kalajoelle. Kalervo Junttila (1927 – 2014) suoritti rakennusalan ammattikoulun. Olli Tjäder suoritti leipurintutkinnon. Jatkosodan aikana syntynyt komean ulkomuodon omaava Markku Pasanen on leipurimestari. Terveystieteiden maisteri Inkeri Junkkonen os. Junttila oli kylän ensimmäinen ylioppilas. Sota-aikana syntyneistä FM Pentti Junttila oli ensin ollut vuosia opistomerkonomi. Sitten hän opiskeli ylioppilaaksi, suoritti HuK:n ja FM:n tutkinnot. Toisen maailmansodan aikana syntynyt Maija – Liisa Hirvonen os. Alasaarela oli ensimmäinen kansakoulunopettajaksi opiskellut korvenkyläläinen. Vuonna 1945 syntynyt Anneli Jäälinoja os. Pasanen opiskeli Raahen opettajaseminaarissa kansakoulunopettajaksi. Vuonna 1948 syntynyt Liisa Junttila toimi Nivalan kaupunginpuutarhurina ennen eläköitymistään. Alasaarelan 1950 – luvulla syntyneet Erkki ja Esko ovat väitelleitä yliopistotohtoreita ja toimineet yliopistojen opettajina, professoreina.

Ennen maaseudun lapset jäivät tavanomaisesti kulkemaan isiensä, äitiensä jalanjälkiä. Maanviljelijöiden lapset jatkoivat elämäänsä maanviljelijöinä. Osa maaseudun ihmisistä työskenteli renkinä taloissa. Vain pieni osa maaseudulla sai elantonsa käsityöläisenä esimerkiksi suutareina tai räätäleinä. Vanhoina aikoina Pohjois – Pohjanmaalta muutti vain vähän tehdas- ja muihin töihin Etelä- Suomeen tai Ruotsiin. Atlantin taakse ”Lännen kultamaille” muutti muutama korvenkyläläisten sukulainen.

Arkipäivää Korvenkylässä

Elantonsa kyläläiset saivat maa-ja metsätaloudesta. Se oli ollut omien maatilojen karjanhoitoa. He joutuivat heräämään kymmeniä vuosia sangen varhain. Jo, kello 04.30 aikoihin herättelivät herätyskellot kyläläisiä aamulypsylle. Syynä aikaiseen herätykseen olivat maitojen lypsämiset ja jäähdytettyjen maitojen pänikkälavoille kuljettamiset.

Varhaisella 1950-luvulla, varhain aamulla Oiva Junttila keräili kyläläisten maidot meijeriin kuljetettavaksi. Ensin hän teki sen hevoskyydillä kotinsa Sirkka hevosella ja sitten Fergusonillaan. Hän kuljetti ensin maidot Keskikylään, Keräsen Laurin, Nurkkalan talon luo. Siellä maitotonkat lastattiin kuorma-autoon Oulun Valiolle kuljetettavaksi.

Korventien tultua traktorilla ajettavaksi. Hän alkoi kuljettaa maidot Korventietä myöten kirkonkylän reunalle, Pisilän talon luo, kuorma-auton kyytiin lastattavaksi ja kuljetettavaksi edelleen Oulun Valiolle. Uusi reitti toi uusia maidonlähettäjiä Korventien varren seuraavasta kylästä, Uutisenkylästä.

Korventien tultua kuorma-autolla liikennöitävään kuntoon, maitoja alettiin kuljettaa kuorma-autolla suoraan ”pänikkälavoilta” Oulun Valiolle. Esimerkiksi keskikyläläinen Veikko Ilmari Pasanen kävi kääntymässä aamuisin maidonkuljetuskuorma-autollaan Korventien päässä jo kello 07.30 aikaan. Maitotonkat olivat maitolavoilla odottamassa kyytiään. Aamumaitojenkin piti olla jäähdytettyinä odottamassa kuljetustaan meijeriin.

Tonkkien, päniköiden aikakaudella maidot lähtivät kohden meijeriä myös jouluaamuina. Vanhempaan aikaan Oiva Junttila keräili ne ja myöhemmin ”pänikkäautot” veivät maidot maitolavoilta jouluaamunakin. Lehmät piti luonnollisesti hoitaa, ruokkia ja lypsää sekä navetta siivota vuoden jokaisena päivänä.

Sittemmin maitoja alettiin keräillä imu-/tankkiautoilla. Ensin oli ollut sitä käytäntöä, että ne imivät maidot säiliöönsä maitotonkista, jotka oli kuljetettu maantien varteen. Muutaman vuoden jälkeen keräiltiin vain tilatankeista. Niistä maidot haettiin joka toinen päivä. Esimerkiksi autoilijat Jaakko Ylitalo ja Toivo Yrttiaho ajoivat säiliöautoillaan tilatankkien tyhjennysreittinsä siten, että korvenkyläläiset joutuivat pitämään kiinni lähes entisestä totutusta varhaisesta heräämisestään. Tosin saivat pestä tilatankkinsa ennen peltotöihinsä lähtöä.

Leivänlisää kodin ulkopuolelta

Muiden töissä korvenkyläläisiäkin kulki. Osa oli kulkenut renkeinä taloissa. Metsätyöt olivat ennen olleet maaseudun ihmisille tavanomainen tapa hankkia elanto tai hankkia leivänlisää, voita leivän päälle. Siihen saattoi vaikuttaa osaltaan se, että heillä oli ollut työhevosia. Niillä tehtiin ennen metsäyhtiöiden metsätöiden kuljetukset. Talvisin miehillä ja hevosilla oli ylimääräistä aikaa lähteä metsätöihin kauemmaksi kotoaan.

Eräät korvenkyläläiset kulkivat metsätöissä hevosillaan jopa monen pitäjän takana. Esimerkiksi Erkki Junttila oli kulkenut paljon talvisin metsätöissä jopa Utajärvellä ja Yli-Kiimingissä saakka poikiensa ja hevostensa kanssa. Kunnalliskoti Marttilan kookkaalla metsäsaralla oli esimerkiksi ollut 1950- luvulla savotoita, joissa sai ansiotöikseen käydä kuorimassa parimetrisiä paperipuita. Kyläläisiä oli kulkenut myös paljon työvoimaa tarvinneissa uittotöissä. Niissä he saattoivat käydä hyvinkin kaukana kotikylästään.

Käsistään tekevä Olli Laukka oli tehnyt talvisin paljon puuharavia myyntiin. Hän oli mennyt kesäaamuisin hevosellaan haravalastinsa kanssa kaupalle Tyrnävän osuusmeijerin epäviralliselle torilla. Hän oli ehnyt paljon muitakin tarpeellisia käsitöitä puhdetöinään. Laukka Olli oli myös käynyt useina talvina hevosineen talvisavotoissa monen pitäjän takana.

Alpo Pasanen oli kulkenut moottoripyörällään Muhoksella tiilitehtaan töissä. Hän oli nuorukaisena kulkenut myös Oulun Toppilan satamassa kantamassa laivoista sokeri – ja suolasäkkejä laiturille. Ahti Pasanen oli kulkenut Muhoksella tiilitehtaan töissä polkupyörällä ja moottoripyörällä. Lauri Alasaarela oli kirjoitellut monet kirjoitukset oululaiseen sanomalehti Liittoon. Hänellä oli ollut artikkeleita etupäässä itse ottamiensa kuvien kanssa. FM Pentti Junttila aloitteli töidensä tekemisiä myymäläapulaisena kauppias Eino Ylitalon sekatavarakaupassa. Aloiteltiin valtakunnallisten sähköverkostojen rakentamisia. Matti Tolvanen aloitti työnsä niissä töissä. Esimerkiksi Eero Kaikkonen ja Tauno Laukka kulkivat usein töissä Tyrnävän osuusmeijerin sahalla. Toivo Kaikkonen oli kulkenut omien maanviljelijän töidensä lisäksi esimerkiksi lähistöjen rakennustöissä. Hän oli tehnyt niitä töitä pääosin lähiseutujen maanviljelijöille.

Korvenkyläläisten elannon hankkimisen yhteydessä voidaan mainita myös ympäröivän luonnon hyödyntäminen. Leppijärvestä, sen laskuojasta sekä Nipsinginojastakin he saivat pienessä määrin kalaa. Metsistä ja soilta he saivat runsaasti hiven- ja vitamiinipitoisia marjoja sekä sieniä. Sienet ja metsämarjat olivat tavanomaisesti ruokapöytään kuuluvia. Korvenkyläläiset olivat harrastaneet paljon myös metsäkanalintujen metsästystä. Jokaisessa talossa olivat olleet vuotesänkyjen päänalustyynyt täytettyinä metsälintujen höyhenillä. Korvenkyläläiset elivät terveinä vanhoiksi tarvitsematta turvautua apteekkeihin tai lääkäreihin.

Korvenkylän ympäristössä eli paljon esimerkiksi mahtavasti räkättäviä ”mettikanoja”. Metsoja, teeriä ja peltopyitä löytyi kylästä tai lähiympäristöistä. Metsäkanalinnuilla oli vakituiset, päivittäiset ruuanhankintamatkansa sivuten muun muassa kylän reunamien koivuja.

Aika entinen ei palaa

Muutoksien aikaa elettiin viime vuosisadan aikana esimerkiksi vuosien 1915-1920 aikoihin ja vuoden 1939 ja II mailansodan jälkeen. Entiset, vanhanajan ”öljylamppukylien” elämäntavat olivat taaksejäänyttä elämää myös Tyrnävän Korvenkylässä. Kylä on kokenut muutoksensa. Muutama pihapiiri on häipynyt pois ja muutama uusi rakennettu. Asukkaita on vaihtunut taloissa. Vanhoja on kuollut pois. Muutama lapsi syntyi tilalle. Monet Korvenkylässä syntyneet tai eläneet ovat muuttaneet pois kylästä lyhyempien tai pitempien opiskelujensa sekä myös työssä oppimisiensa jälkeen. He ovat hankkineet elantonsa muissa, muiden töissä, muilla paikkakunnilla.

Käytäntöä voidaan yleistää. Sitä tapahtui paljon kaikkialla Suomen kylissä, kun lähdetään erityisesti seuraamaan maaseudun elämää 1900 – luvulta ja muutoksia toisen maailmansodan ajalta ja jälkeen.

Edelleen Korvenkylässä asutaan, mutta monet muutokset kylä on kokenut olemassaolonsa aikana. On rakennettu maanteitä, sähkölinjoja jne. On ilmestynyt täysin uusia pihapiirejä ja entisiä pihapiirejä on hävinnyt tyystin pois. Jatkosodan jälkeen oli asuttu 12 talossa ja oli suunniteltu jopa oman kyläkoulun perustamista. Nykyisin asutaan vakituisesti vain kuudessa talossa. Alkuperäiseen Korvenkylään on raivattu uusia peltoja lisää suuret määrät. Koneilla, kun se hoituu kätevämmin, kuin mitä joskus vanhaan aikaan lihasvoimilla ja kuokilla tekivät. Hevoset, kanat ja lampaat ovat kadonneet kylästä jo kauan sitten. Lehmikarjojakaan ei kylässä ole enää kuin parissa talossa. Jokin vuosi taaksepäin, arkisin kylässä kuuli esimerkiksi monen merkkisten maataloustraktorien ääniä ”traktoreiden konsertteja, kuoroja”. Nekin äänet ovat vähentyneet.

Autoilla on ajeltu mukavasti Korvenkylässäkin jo kymmeniä vuosia. Nykyajan mukavuuksia on kaikissa taloissa. Kauan on voitu ajaa autolla Tyrnävän kirkonkylän lisäksi myös Haurukylään nelostielle. Korvenkylässä on vain uusia rakennuksia. Vanhat hirsiset niittyladotkin ovat kadonneet.

Leppijärvi

Muutamien kymmenien hehtaarien kokoinen Leppi-/Järvinevan, Leppijärvi sijaitsi Tyrnävän Korvenkylän takana Yli-Temmestä vasten. Se kuivattiin vuosina 1953–1955 valtion työttömyystöinä, kaivamalla Leppiojankanava korvaamaan entinen, luonnonvarainen laskuoja Leppioja. Se laskee alajuoksullaan Tyrnävänjokeen. Joki yhtyy ennen merta Temmesjokeen, mikä edelleen virtaa Pohjanlahden Liminganlahteen.

Sen voi uskoa osaltaan jouduttaneen suoperäisten metsämaiden Leppijärven kuolemaa, kun niinä aikoina kanavoitiin myös Leppi-/Järvinevalta alkunsa saanut, Alatemmeksellä Temmesjokeen laskeva Nipsinginoja/- kanava. Myöhemmin niilläkin alueilla toteutettiin suuria metsien ja soiden kuivauksia metsäojituksilla.

Aikaisempi, luonnonvarainen Leppioja oli ollut mutkainen, serpentiinimäinen tasankojen laskuoja. Siinä oli ollut esimerkiksi Järvikankaan jälkeen pieniä lampia (poukamia). Poukamia oli sijainnut myös Nipsinginojan latvoilla. Esimerkiksi Sääskelän niityn takana oli ollut uintikelpoinen ”Jussin jorpakko”.

Arvellaan, että isonvihan aikoina (vv.1714-1721) Leppiojan alkupuolen pensaikot, kalaa kasvaneet pienet lammet, poukamat tarjosivat suojapaikkoja silloisille sotapakolaisille. Kyseisillä alueilla oli ennen vanhaan ollut myös pieniä luonnonniittyjä, joilta oli keräilty viikatepelillä heinää karjalle.

Leppiojankanava kaivettiin Järvikankaan läpi talvella 1953 valtion työttömyystöinä lapiopelillä. Routaista maata räjäyteltiin dynamiitilla pehmeämmäksi. Leppiojaa ja -kanavaa on perattu jälkikäteen esimerkiksi niin sanotuilla ”hullu – Jussi” kaivukoneilla.

Leppijärvi ja sen laskuoja olivat olleet kalaisia. Haukea on uiskennellut niissä näihin päiviin saakka. Leppijärvessä oli voitu uida ja soudella aina 1950 – luvun aluille. Se oli ollut korvenkyläläisten vapaa-ajanviettopaikka kesäsin ja talvisin.

Talvisin siellä oli tavanomaisesti ollut ”hoijakaksi” sanottu laite. Eli puinen vahva tappi jäässä. Siinä on ollut pystypultissa pitkähkö puinen aisa, varsi ja sen päässä kelkka. Kelkkakyyti on ollut todella nopeaa ja vauhdikasta. Jos, kelkassa istujalta oli lipsunut ote. Hän oli sen jälkeen liukunut jäällä hyvinkin pitkiä liukuja.

Tyhjentämisensä jälkeen entinen Leppijärvi oli ollut vain laajahko, mitään kasvamaton kosteikko. Kosteikon keskialueella sijaitsi muutaman aarin kokoinen lampi. Entisen Leppijärven kosteikko oli ollut vesilintujen suosima. Siellä ja Leppiojan kanavassa elää edelleen haukea.

Ympäristöistä löytyy hillaa (lakka, suomuurain). Järven kuivauksen jälkeen oli ollut, kymmeniä vuosia, enimmäkseen heikkoja marjavuosia. Nähtävästi hillan sopeutuminen uusiin olosuhteisiin vie aikansa. Tai osa alueista on jo muuttunut liian kuivaksi hillalle.

Virheliike oli nähtävästi ollut vanhaan aikaan tyhjentää Leppijärvi, vaikka se tehtiin vanhan ajan viisaiden ihmisten toimesta vanhaan hyvään aikaan. Sinne ei esimerkiksi noussut laisinkaan peltoja eikä heinämaitakaan.

Vanhaan aikaankin oli näköjään myös tehty virheliikkeitä. Olisi Leppinevan, Leppijärven kanavoinnit varmaan voitu järjestää jo isojen tehokkaiden maansiirtokoneiden, hullu – Jussien aikakaudella jollain tapaa muutenkin? Jättää soma Leppijärvi tyystin tyhjentämättä!

Vuosina 1953 – 1955 tyhjennetty Tyrnävän Leppijärvi vesitettiin uudelleen viime vuosisadan lopussa.

Omana erikoisuutenaan voi mainita, että Leppijärveltä lähtevän Leppiojan alajuoksun, Tyrnävän Leppiojankylä, siellä oli aikoinaan käytetty kotitaloudessa yleisesti omaa maakaasua. Sitä oli löytynyt sitä pihapiiristä talon kaivoa kaivettaessa.

Lähteitä:

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000606

http://maurijj.suntuubi.com/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Tyrn%C3%A4v%C3%A4

http://82.103.128.99/a/0b2/5170b21.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nipsinginoja

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4njoki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Temmesjoen_vesist%C3%B6alue

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kyl%C3%A4t

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Liminka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvenkyl%C3%A4_(Tyrn%C3%A4v%C3%A4)

http://www.tyrnava.fi/kaavoitus/kaavoitus_alueittain/kirkonkyla/documents/Tyrnava_Nipsinki_oas.pdf