Joulukuun 2018 tarinaani

2.12.2018 09:21 - historioitsija

FM Mauri Junttila

Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Silloin, hyvin kauan sitten oli ollut vuosi nolla. Jeesuksen syntymästä alkoi meidän päiviimme jatkunut ajanlasku.

Joulu on kristillinen juhla

Kristillinen joulu pohjautuu raamatunhistorian Kristus – lapsi tarinaan. Kristillisessä jouluperinteessä on myös suomalaisen joulun alkuperä. Länsimainen ajanlasku on myös huomioinut Kristuksen syntymän. Niinä aikoina elettiin vuotta nolla. Nyt eletään vuotta 2018 jKr eli vuotta 2018 jälkeen Kristuksen syntymän. Nykyisin sanotaan myös, että ”jälkeen ajanlaskun alun”. Sanotaan esimerkiksi, että 2018 jaa. Lähtökohta sillekin on Jeesus Kristuksen syntymän aika – vuosi nolla.

Jouluun kuuluu monet kirkolliset perinteet ja tilaisuudet. Niitä alkaa ensimmäisestä adventista. Kynttilöin joulua ja joulunaikaa juhlistavilla on ensimmäisenä adventtina neljä kynttilää kynttilänjalassa. Seuraavina adventteina on yhtä kynttilää vähemmän. Jouluna sytytämme vain yhden kynttilän.

Nykyisin ovat suosittuja ”Kauneimmat joululaulut” yhteislaulutilaisuudet. Ne ovat tänään jo myös perinteisiä joulunajan tilaisuuksia. Kauneimmat Joululaulut lauletaan yleisimmin luterilaisissa kirkoissa tai luterilaisten seurakuntataloissa. Ne ajoittuvat kirkkovuotemme adventin ajalle.

Joulun aikaa koululaisena

Kansakoulussa kuljimme lapsina naapureiden lasten kanssa porukalla noin neljän kilometrin hiihtoladun päässä sijaittsevassa mukavassa Temmeksen Haurukylän kyläkoulussa. Sitten olimme koululaisina oppikoulussa Tyrnävän kirkolla. Sinne oli matkaa Korvenkylästä noin 7 kilometriä.

Lähestyvä joulu erottui selvästi koululaisten vuodenkierrossa. Haurukylän kansakouluun mentiin pientä metsäpolkua hiihtäen. Lumipeitteen lisääntyminen koulupolulla oli eräs merkki lähestyvästä joulusta. Kaamos syventyi ja syventyi. Pakkasiakin alkoi jo olla.

Kun, lähdin hiihtämään lähellä joulua kotoani Haurukylän kansakouluun. Joinakin valoisina talviaamuina hangella kimalteli miljoonittain lumikidetimantteja. Taivaalla löivät kauniit, jopa hiukan valaisevat revontulet leikkiään. Ne saattoivat myös rätistä vaimeasti talvisen taivaan värikkäinä valoilmiöinä.

Lähellä kotia, koulupolkuni melko alkutaipaleella Alasaarelan kohdalla oli joinakin talvisina pakkasaamuina erikoisempia näkyjä. Pohjoistaivaalla näkyi kirkkaita valokangastuksia. Korkeita, lähes 40 km:n päässä olevia Oulun kerrostaloja sadoin valoikkunoin erottui sieltä metsän päältä – valoisina kangastuksina. Se oli todella pysäyttävä näky kansakouluun matkaavan pienen hiihtäjän katsella.

Seurattavaa ja tarkailtavaa oli aina lähiympäristöstä Haurukylään kyläkouluun menevän ladun varrella. Tuossa ladun poikki on kulkenut muutamia jäniksiä. Saattoi siellä olla myös saalistavan ketun jälkiä. Oravain, kärppäin ja metsähiirten jäljet olivat myös tyypillisiä nähtäviä lumisen koulupolun varressa.

Oma lukunsa olivat koulupolun varren monet kauniin valkoiset ”mettikanat”(riekko). Niiden jälkiä ei välttämättä huomannut lumessa. Vaikka, olihan niilläkin tapana käyskennellä hangilla ja etsiä ruokaa, syötävää kasvien urpuista ja muista vastaavista kasvinosista.

Mettikanoilla oli erikoisempia tapoja. Ne osasivat laskeutuivat ilmasta vauhdilla paksuun koskemattomaan lumihankeen. Ne yöpyivät siellä ”kiepissä” suojassa. Aamuhärärässä kouluun hiihtäessä koskemattoman näköisestä lumihangesta saattoi nousta siivilleen äänekäs mettikanaparvi.

Ne säikäyttivät välillä pahanpäiväisesti kouluun hiihtävän pienen kulkijan. Parvesta tavallisesti, joku päästi kammottavan räkättävän naurun, laulun ilmoille. Se saattoi olla heidän varoitushuutojaan, hälyttää toiset mettikanat lentoon hangen yöpymiskoloistaan.

Koululaisten ohjelmia kuusijuhlaan

Lähestyvän joulun varmoja merkkejä oli sekin, että opettajamme alkoi suunnitella ohjelmia koulun tulevaan joulun kuusijuhlaan. Oppilaat esittivät niissä ohjelmaa opettajan ohjauksessa. Vuorosanoja piti opetella kuvaelmia ja näytelmiä varten. Rooliasuja valmistettin myös mahdollisuuksien mukaan joulunäytelmiin.

Ohjelmissa oli korostunut, että joulu on hyväntahtoinen, iloinen ja ystävällinen Jeesuksen syntymän juhla. Kuvaelmat koulun joulujuhlaan olivat sen mukaan laadittu. Tavallisesti kuvaelmaan kuului Jeesus lapsi, seimi sekä Josef ja Maria.

Oli toisissa kuvaelmissa huomioitu myös talven pimein aika sekä lähestyvä vuoden vaihtuminen. Kuusijuhlan kuvaelmissa elettiin usein myös koululaisen arkielämää. Jouluun kuuluvia tonttuja oli myös joulupukin ja joulumuorin kanssa kuvaelmissa.

Joululaulut olivat merkittävä osa koulun joulujuhlia. Joululauluja opeteltiin ulkoa. Niitä harjoiteltiin laulamaan porukassa koko luokan voimin. Oli tapana myös, että jotkut lapset lauloivat yksinään tai kahdestaan muutaman joululaulun yleisön edessä.

Tiernapojat – niminen ikivanha aluiltaan Oululainen laulettava joulukuvaelma oli usein kansakoululaistenkin kuusijuhlan ohjelmistossa. Siinä oli toisilla lapsilla aika pitkiä osia Tiernapojat näytelmästä. Kuitenkin ne opittiin. Tiernapojat vaativat myös jotain puvustoon paneutumista ja maskeerausta. Murjaanien kuningas oli näköisensä.

Kuusijuhlasta lähdettiin joululomalle

Santa Lucian päivä (13.12.) oli huomioitavia vuodenkierrossa. Sitten saatiin alkaa juhlia pikkujouluja ja myös koulun kuusijuhlia. Vuonna 1952 Santa Lucian päivä oli lauantaina. Seuraavalla viikolla meillä oli koulun kuusijuhla koululaisille ja koululla oli myös kyläläisille tarkoitettu kaikkien yhteinen lämminhenkinen pikkujoulu.

Haurukylän kansakoulu oli tyypillinen kyläkoulu. Se oli mukava, rakas ja merkittävä kyläläisille. Koulun kuusijuhla (myös puurojuhlaksi sanottu) oli vanhaan aikaan usein myös pikkujoulu kaikkien kyläläisten juhlia kyläkoulussa kansakoululaisten kanssa.

Kansakoulun lähinaapurina oli pieni (SOK:lainen) kyläkauppa. Ne yhdessä kohottivat sen vaatimattoman Haurukylän kyläkulman tärkeyttä. Sieltä saatiin koulumatkalla ostaa esimerkiksi joulukarkkeja miellyttävältä myymälänhoitaja Aune Tiensuulta.

Haurukylässä oli sitä tapaa, että kyläkoulun pikkujoulu/kuusijuhla oli joulukuisena iltapimeänä kuun, revontulten ja tähtien loisteessa. Seuraavana päivänä jo aamusella me koululaislapset matkasimme hiihtäen kouluun. Meille annettiin joulutodistukset ja meille toivotettiin myös kivaa muutamien viikkojen joululomaa.

Taasen eräänä 1950 – luvun lapsuusmuistojen jouluna Haurukylässä oli vuodenkierrossa vuorollaan pikkujoulu ja koululaisten kuusijuhla. Saimme siellä syödäksemme joulun perinne ruokaa hyvin keitettyä riisipuuroa kanelin ja sokerin kera. Juomana meillä oli maitolasillinen ja mehua Joulupukki vieraili myös lahjasäkkeineen.

Joulupukki jakoi meille illan ohjelmassa omana numeronaan joulukortit. Esimerkiksi lähinaapurini Pasasen Jorma lähetti minulle pukin kautta joulukortin. Silloin, oli yleisesti niitä tapoja, että koululaislapset lähettivät toisilleen joulukortteja pukin jakaa ne kuusijuhlassa. Joillakin lapsilla saattoi olla odotamassa jopa jokin pieni joululahja. Joulupukki antoi ne meille juhlallisesti kuusijuhlassa.

Vanhaan aikaan oli Haurukylässä sitäkin tapaa, että koululaisten vanhemmat kuskasivat omat ja naapurien lapset rekikyydillä koulun kuusijuhlaan. Eräänä ehkä ensimmäisenä alaluokkien jouluna olin naapurin miehen Ahti Pasasen Hilkka hevosensa kyydissä täynnä lapsia olevassa rekikuormassa.

Alasaarelan lapset kävivät myös hevoskyydillään kansakoulun kuusijuhlissa. Muutamia Tyrnävän Korvenkylän pitkän sotaevakkotaipaleen kulkeneita lapsia matkasi myös kotiensa hevosilla koulun kuusijuhlaan Haurukylään.

Junttilassa pyrkivät säästämään Sirkka hepoa mahdollisuuksien mukaan. Sirkka riepu joutui viemään vuoden jokaisena päivänä kyläläisten maidot autotien varteen Oulun Valiolle vietäväksi . Iso ja raskas työ se oli hevoselle. Raskas vedettävä oli maitotonkilla lastattu reki pakkasilla. Lisäksi olivat Sirkan kotitalon monet töisevät heinäinsiirrot niittyladoista kotilatoon. Lantaa piti myös viedä usein karjarakennuksen tunkiosta pelloille.

Raskaita rankakuormiakin joutui Sirkka vetämään metsästä kotirantteelle. Sirkan raataminen näkyikin aikanaan siinä, että sairastui keuhkonlaajentumaan.

Toisena kansakoulaisjouluna olin jo isompi. Kävin hiihtäen kuutamon, tähtitaivaan ja revontulten alla kansakouluni kuusijuhlassa. Seuraavana päivänä hain hiihtäen joulutodistukseni. Minä niinä aikoina kuin myös treenasin ajankulukseni hiihtoa.

Lähteitä:

http://historiantapahtumia.omablogi.fi/2015/12/

http://suomenhistoriantapahtumia.munblogi.com/tag/kansakoulussa/

https://junttilantarinaa.wordpress.com/

http://tarinoitatyrnavalta.blogspot.com/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu

https://www.yhteishyva.fi/joulu

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/

https://selko.evl.fi/jumalanpalvelus-ja-kirkkovuosi/adventtiaika/

https://maurinjoulutarina.wordpress.com/tag/kristillinen-joulu/

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004356112.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2007/12/kuusijuhla-v-1957.html