Lainaa.com

Huhtikuun juttuja

FM Mauri Junttila

Huhtikuista tarinaa

Meidän vuodenkierrossa kuukautta tarkoittavan huhtikuu sanan arvellaaan tulleen ”huhta” sanasta. Vanhaan aikaan huhtikuun sijoilla olevina aikoina oli kaadettu suuria aloja metsää maahan kuivumaan tulevien kaskien, huhtain sijoille. Kaskeamalla eli kaskenpoltolla peltoviljelyn aikakausi oli ollut hyvin pitkä aika meillä Suomessa.

Kaskenpolttajien maa

Kaskien, halmeiden, huhtamaiden polttamisilla saatiin kasvualustoja viljelykasveille. Tuhka oli ollut hyvää ja tarpeellista lantaa viljakasveille ja myös hampulle, nauriille ja lantulle. Perunanviljely tuli meille vasta kaukana 1700 – luvun alulla.

Sama kaskimaa oli kasvanut hyvin vain pari vuotta. Sitten, se jätettiin rauhaan ja kasvamaan luonnonniittyä ja/tai metsää. Sama maa ja metsä saatettiin kasketa muutamien kymmenien vuosien päästä uudelleen.

Ihmisiä siirtyi asumaan toisille seuduille kaskeamisen myötä. Kaskeamista harrastivat paljon ennen myös maataomistamattomat. Ennen oli ollut kylien yhteisiä maita ja nautintaoikeusmaita. Ne eivät olleet vanhaan aikaan vain tiettyjen omistamia maita.

Kaskeamalla peltomaan valmistaminen oli ollut ennen yleinen tapa. Varsinaisia, vanhoja peltomaita ei ollutkaan. Kaskenpolttajat olivat kaataneet metsien puita tietyn kokoisilta – suuriltakin alueilta kuivamaan maahan kevättalvella. Metsät olivat olleet havupuuta kasvavia ja myös seka – ja lehtimetsiä oli kaskettu.

Oli ollut myös sitä tapaa, että metsistä oli joltakin tietyltä alueelta kuorittu kasvavia pystöpuita. Puut saivat siis kuolla ja kuivaa pystössä. Ne olivat kaadettu vasta muutaman vuoden päästä kaskeksi. Poltetut puut antoivat tuhkaa ravinteeksi maapohjan viljelykasveille. Tuhka oli ollut tärkeä ja välttämätön ravintoaine viljelykasveille.

Kaskenpolttaminen oli ollut suuritöistä ja raskasta työtä. Se oli tarvinnut paljon ihmistyövoimaa. Perheet olivat olleet suuria. Kaikki olivat kaskenpoltossa mukana.

Kaskeamiseen oli liittynyt työvaihe nimeltään ”viertäminen”. Poltettavia, palavia puita, puiden runkoja oli siirretty, vierrelty kaskimaalla paikasta toiseen vahvojen puukankien avulla. Kyseinen työvaihe muovasi tehokkaasti kaskimaan. Se muovasi halmeen maapohjaa. Se saatiin sitten pelkkien risukarhien avulla kylvöalustaksi.

Kaskimailla oli kasvatettu etupäässä ruista ja ohraa, kauraakin. Ohra oli ollut ihmisten ja eläinten ruoka – ainetta. Ohrasta oli valmistettu suuria määriä olutta kauan sitten. Se oli ollut vanhaan aikaan tavanomaisempi ruokajuoma kuin maito ja piimä. Kauraa oli kasvatettu eläimille. Viljelykasvien oljet olivat myös olleet tärkeitä.

Naurista ja lanttua oli myös kasvatettu ihmisten ja eläinten ruuaksi kaskimailla. Peruna tuli Suomeen vasta kaukana 1700 – luvun aluilla. Kaskimailla kasvoi myös hamppua ja pellavaa. Hamppu oli ollut tärkeä raaka – aine vaatteiden ja köysien valmistuksessa. Hamppu oli ollut hyvä kestävä sidelanka villalangalle, kun kudottiin villasukkia ”tumppuja ja tallukoita” suojaksi jaloille ja käsille kylmiltä.

Huhtikuussa tapahtui

Suomen kielen isä piispa Mikael Agricola oli ollut seurueineen palaamassa Venäjältä Ruotsin ja Venäjän väliseen sotaan liittyvistä rauhanneuvotteluista. Aika oli ollut silloin huhtikuun alkupuolta vuonna 1557. Agricola oli menehtynyt äkisti, ehkä sydänkohtaukseen Karjalan Kuolemanjärvellä 9.4.1557.

Suuri, piispa Agricolan seurue oli matkannut rekikyydillä. He olivatkin lähteneet kotimatkalle kuin kiireessä Venäjältä Suomeen ja Turkuun, että ehtisivät perille vielä rekikelien aikana. Jos, kevät olisi ehtinyt pitemmälle,vaivana olisivat olleet pahat kelirikot silloisilla Suomen teillä.

Kauan sitten sodimme entisiä waffenbrudereita, aseveljiämme, saksalaisia, sakuja, sakemanneja eli takkuumiehiämme vastaan Suomen Lappiin sijoittuneessa eräässä II maailmansodan loppunäytöksessä. Siellä oli ollut paljon saksalaisia sotilaita.

Saksalaisten sotilaiden karkoittaminen maastamme oli liittynyt Neuvostoliiton kanssa solmittuun jatkosodan rauhansopimukseen. Viimeinen saksalainen sotilas oli poistunut Kilpisjärveltä 27.4.1945. Lapin sota oli alkanut 1.10.1944 kiivaalla, nopeatempoisella maihinnousulamme Tornion Röyttään ja myös viereiseen Kemiin.

Huhtikuussa 1945 Kilpisjärvellä oli ollut vielä täysi talvi. Lunta oli ollut paljon, kuin sitä Lapissa on tavallisesti vielä huhtikuun lopussa. Sotilailla oli ollut kylmää teltoissaan. Siellä, taistelevat suomalaiset sotilaat olivat olleet asevelvollisia. Muut suomalaissotilaat olivat olleet jo kotiutettuja. Kotiuttamiset alkoivat syyskuussa 1944. Ensin saivat luvan lähteä siviiliin vanhimmat ikäluokat.

Föhn tuuli

Föhn tuulen nähdään liittyvän valtavaan Atlantin Golf virtaan. Golf – virta on mahdollistanut elämän ja maanviljelyn kylmässä Pohjolassa.

Föhn tuuli on eräitä Atlantin merivirtoja. Se virtaa Pohjolassa, Skandinaviassa, kun se virtaa, korkeiden Norjan vuorten yli. Vuorilta alas laskeutuessa se lämpenee.

Pohjois – Pohjanmaalla, vanhan aikaan huomasi, kuinka todella lämmintä tuulta tuli Pohjanlahden toiselta puolen. Se oli kuumaa. Se tiesi surmaa menneen talven lumille.

Varhaisen kevään ja kauran hyvään aikaan tapahtuvan kylvön takana Pohjois – Pohjanmaalla ja Länsi – Lapissa oli ns. Föhn tuli. Kovan kuuman Föhn tuulen aikana talvinen maisema muuttui nopeaan. Se muuttui jopa yhdessä päivässä kevääksi.

Föhn tuuli puhaltaa useita kertoja vuodessa. Talvella se tarkoitti kovia suvipäiviä. Keväällä se tarkoitti aina varhaista kevättä. Pohjanmaalla Närpiössä, Tyrnävällä ja muualla isännät pääsivät pikavauhtia varhaisperunan kylvöön.

Erilaisia keväitä

Aikojen saatossa on ollut kovasti erilaisia huhtikuita. Esimerkiksi eräänä vanhojen aikojen päivänä 27.4.1921 oli mitattu peräti +25,5C lämpötila. Hellettä se oli ollut.

Tavallisesti huhtikuussa on vielä kylmää ja usein paljon lunta. Muuttolintuja palailee meille, mutta hiljalleen. Niiden ruoka hyttyset ja madot ovat kovasti hakusessa vielä huhtikuussa. Jotkut uskaliaat sammakot alkavat kurnutella lämmenneissä rapakoissa.

Se oli niitä eräitä keväitä 1971-1973, kun oli lämmintä kevättä. Erään kerran kauraa kylvettiin jo 27.4.1971. Siitäkin kesästä tuli hyvin lämmin ja kaikki kasvoi hyvin. Niinä aikoina tavallisia viljakasveja Oulun seuduilla olivat kaura ja ohra sekä ruis.

Niinä vanhoina aikoina harrastettiin kesäisin paljon tuorerehun tekoa. Sillä oli oma kiva nimensä. Sanoivat, että ”tehdään virtasia”. Joillakin isännillä ”virtasten tekoja” saattoi olla useita kymmeniä hehtaareita.

Ennen viljan viljelyyn erikoistumista ja ruokaperunan suurimuotoista kasvatusta esimerkiksi Tyrnävän isännillä oli ollut suuria tuottoisia lypsylehmäkarjoja. Maatalojen tilatankkien keräilymaitoauto, imuauto kävi joissakin taloissa jopa kerran päivässä kovimman maidontuotannon aikaan. Tavallisesti se käy hakemassa maitotilojen maidot joka toinen päivä.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaskiviljely

https://geniusloci.chydenius.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=161:kaskenpoltto-ja-kytoviljely&catid=23&Itemid=242&showall=1&limitstart=&lang=fi

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/vaistyminen.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Agricola

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lipunnosto_kolmen_valtakunnan_rajapyykille

http://ilmatieteenlaitos.fi/fohn-tuuli

Kuu Kiurusta Kesään

 

kun kuovi kerran kuikahtaa, niin lumi mennä luikahtaa

 

Mauri Junttila pienenä  Temmksen Haurukylän kansakoulussa

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi