Lokakuun 2017 juttuja

FM Mauri Junttila

Lokakuussa ilmat ja maisemat nurmikoineen, puineen ja pensaineen muuttuvat nopeaan. Normaalikesinä alkukuu on melko lämmin. Luonto on vehreää ja vihreää.

Lokakuussa lisääntyvä valoton vuorokauden aika syventää varjoja. Yöt ja puiden varjot pidentyvät. Kohta alkaa myös ilmojen nopea viilentyminen. Lopulla lokakuuta on usein jo kovia yöpakkasia. Maat ja pellot saattavat olla jo jäässä loppukuulla.

Lokakuussa ruska on kauneimmillaan pohjoisen pallonpuoliskon maissa. Lehtipuut, lehtimetsät, pihojen sekä puistojen lehtipensaat menettävät kesäisin niitä pukevaa lehtivihreäänsä. Syksyllä luonto on toisen näköinen muutamia viikkoja.

Kasvimaailman ilmiöt tuovat meille muutamiksi syysviikoiksi värikkäitä näkymiä ja maisemia ihailtavaksemme ennen lehtien lopullista putoamista puista ja pensaista.

Ruska on tuonut jo useina vuosikymmeninä esimerkiksi Lapin matkailuun suosittuja ruskamatkoja. Ruskaa on syksyisin kaikkialla Suomessa, mutta nähtävästi tunturien muodot, niiden korkeus sekä näkyminen useiden penikulmien päähän vaikuttavat siihen, että ruska on komeinta sekä suosittua katseltavaa Lapissa.

Erilaisia lokakuita elettiin

Tyrnävän Korvenkylän kyläläistarinoissa kerrotaan siitä, kuinka suurten nälkävuosien (vv. 1865-1867) aikoihin, ennen tai jälkeen niitä, siellä oli raivonnut metsäpalo myöhään lokakuussa. Se oli saanut alkunsa myöhäissyksyn ukkosen salamaniskuista. Silloin oli ollut lämmin ja kuiva pitkä syksy. Ukkosia oli ollut vielä myöhään lokakuussa.

Tuhoisa mestäpalo oli polttanut sieltä kaiket metsät. Tarinoivat ennen, että Konttilan Korvenkylän erään karjamajan ikkunasta ehkä myöhemmän Kotakankaan sivuhaaran Keskitalosta olivat katselleet esteettömästi aina läheiselle Leppijärvelle saakka.

Se oli vuosi 1968, kun koimme säiden suhteen poikkeuksellisia aikoja ja ilmiöitä. Myöhään keväällä satoi huomattavan paljon lunta. Se peitti ja tukahdutti jo orailla olleet viljat. Monet isännät joutuivat uusimaan kevätkylvönsä.

Sinä, vuoden 1968 kesänä lunta alkoi sataa jo varhain lokakuussa. Se jäi pysyväksi lumeksi. Esimerkiksi hyvin harvoin maanviljelijänä virheitä tehnyt korvenkyläläinen Veikko Vesala (1920-2006) jäi odottamaan lokakuussa sataneitten lumien sulamista. Ne sulivatkin vasta seuravana keväänä. Se oli keväällä 1969 Vesalan isännälläkin vaivana, kun piti kyntää keskenjääneitä syyskyntöjä kylvöalustaksi varhaiskeväällä.

Vuoden 1968 lyhyt kesä ei ollut lähellekään hallakesä. Viljat ja heinät sekä perunat kasvoivat hyvin. Kesällä oli jopa muutama viikko tavanomaisia heinäkuun helteitä.

Oiva ja Ferguson

Yrjö Erkki Junttila (1900-1952) osti keväällä 1952 petrooli Ferguson TE 20 Oiva poikansa nimiin. Niinä aikoina piti olla lääninhallituksen myöntämä ostolupa uuden traktorin ostoon. Valtiovalta säännösteli kansalaistensa ulos menevän rahan kulkua. Ostolupa Fergusonille oli saatu Lapinsodassa jalkansa menettäneen puujalkamiehen nimiin.

Ferguson tuli ajamalla Oulusta Tyrnävän Korvenkylän kotiinsa huhtikuun lopussa 1952. Sen ajoi sinne Tyrnävän Keskikylän maitoautomies Veikko Ilmari Pasanen. Seuraavana päivänä kuorma – auto toi Oivalle esimerkiksi noin 10 litran peltiastiassa moottoriöljyä, vajaan 4 litran kanistereissa, gallonoiksi sanottuissa jonkinmoisen määrän myös moottoriöljyjä, polttoaine – ja öljysuodattimia, tuulettimen varahihnoja, pienen säkillisen trasselia, vaseliiniä yms huoltoon liittyvää. Lisäksi autokuormassa tuli silloin ajankohtaisia, tarpeellisia Ferguson merkkisiä äkeitä (trkarhi), kyntöauroja 2kpl (trvältti), rautaiset kitkaketjut, hihnapyörän eli ”remmisiivan” yms.

Puujalkainen sotainvalidi Oiva alkoi myös ajaa Ferguaan jo sille päivälle. Se oli Fergussa huonoa, kun melko raskas kytkin oli Oivan puujalan puolella. Hän oppi painamaan vahvalla kädellään avuksi puujalkansa polvesta. Kytkin alkoi toimia Oivalla Fergussa.

Muhoksella tehtaan töissä ollut Kalervo Junttila kävi asentamassa kotinsa Ferguun ajovalot, työvalon, ns. tyytin eli äänimerkin ja teki siihen muitakin sähkötöitä ja huoltotöitä. Fergusssa oli eri öljyt moottoriin, vaihteistoon ja myös taka – akselistolle.

Ferguson joutui maatöihin jo tulopäivälleen. Ja, se joutui raatamaan kesäisin pitkät päivät, päivästä – toiseen useiden vuosien ajan. Se oli kesäisin sammutettuna vuosia vain välttämättömien tankkaus- ja huoltotöiden ajaksi.

Oivan Ferguson kävi aamuisin viemässä traktorikuorman kyläläisten maitotonkkia Keskikylän maantien varteen. Sieltä ne vietiin Oulun Valiolle kuorma – autokyydillä. Ferguson oli sitten ahkerasti maatöissä aina seuraavaan maidonvientiin saakka. Kuski tosin vaihtui, kun edellisen piti nukkua muuan tunti. Talvisin, kovien lumi – ja pakkastalvien aikana Fergusonin maidonviennin korvasi talon hevonen rekineen.

Se oli käytäntönä niinä aikoina useina vuosina, että traktoreilla tehdyt peltotyöt olivat selvitetty, tehty pois lokakuun loppuun mennessä myös syyskynnöt. Traktorit olivat mukana myös talojen puintitöissä. Puinnit olivat yleensä myös tehty lokakuulle. Kotipuutarhan ja metsien marjat olivat myös poimittu sekä säilötty lokakuulle.

Maataloustraktoreita hankittiin

Traktoreiden kova tarve isännillä alkoi helpottua vasta 1950 – luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Itäblogin maista tuoduilla traktoreilla ei ollut tuontisäännöstelyä. Neuvostoliittolaisvalmisteisia, nelivetoisia, hyviä, väkivahvoja Belarus merkkisiä, dieseleitä, kumipyörillä, perhetiloille soveltuvia maataloustraktoreita kolmipiste nostolaitteilla saatiin ostaa ilman ostolupaa.

Länsituontikin alkoi hiljalleen helpottua. Tosin sieltä annettiin meille ensin vain huonompaa tavaraa: Allgaier, Allis Chalmers, Fiat, Hanomag, Renault, Steyr, Volvo jne. Ensimmäiset raskastekoiset petroolilla käyneet Fordson Majorit olivat myös kovin huonoja. Isännät tekivät hevosilla töitään ja traktori vietti rokulipäiviä.

Tsekkoslovakiasta tuli monien onnellisten isäntäin pelastukseksi konetyöjuhdiksi perhetiloille soveltuvia Zetor 25A ja 25 K merkkisiä dieseltrakroreita. Niissä olivat vahvat kolmipistenostolaitteet ja hyvästä kumilaadusta valmistetut teräsvyörenkaat. Ne tekivät maa – ja metsätöitään luotettavasti silloin lähes ilmaisella dieselöljyllä.

Suomalaisia pikku Valmetteja tuli monien isäntien pelastukseksi ja pienestä koostaan huolimatta väkeviksi, väkivahvoiksi työkoneiksi pelloille ja metsiin. Oli ennen ollut myös hyviä luotettavia suomalaisia Takroja, Tampereella valmistettuja traktreita. Ne olivat ulkonäöltään nättejä ja sopivan kokoisia perhetiloille.

Mutta, valitettavasti Takrat olivat satumaisen kalliita. Sittemmin, meillä suosituksi tullut erinomainen ja tehokas sininen diesel Fordson Major oli hinnaltaan vain puolet suomalaisen Takran hinnasta. Suomeen saadut kumipyöräiset siniset Fordson Major dieseltraktorit olivat maatalous- ja muussakin käytössä erinomaisia – pistämättömiä.

Putte Possu

Kotiteurastukset olivat melko yleisiä vielä vuosisadan 1900 – viimeisen neljänneksen alussa. Joskus 1970 – luvulla alkoi tulla säännöksä kotiteurastuksiin. Suomalainen maatiaissika oli 1900 – luvulla ja varhaisemminkin merkittävimmässä osassa meillä ihmisten lihansyöntiin pohjautuvassa, ihmisten ravintoketjussa.

Pienistä näteistä porsaista kasvoi isoja lihavia, raskaita teurassikoja. Vain suurilla useita karjakoita työllistäneillä taloilla oli emakkosikoja porsaiden tuotantoon. Perheviljelmät ostivat pikkupossuja kasvamaan esimerkiksi Limingan Alatemmeksen lakeuden kuntainliiton omistamasta kunnalliskoti Marttilan suuresta emakkosikalasta ja varhaisemmin Tyrnävän osuusmeijerin Tyrnävän kirkonkylän emakkosikalasta.

Nuo mainitut sikalat eivät olleet kovinkaan kaukana kotiporsaan noutoon esimerkiksi Tyrnävän Korvenkylään. Porsaita saattoi noutaa niistä helposti vähällä vaivalla hevos – tai traktorikyydillä. Toiset ostivat niitä useampia kerralla, mutta ainakin yhden kesäporsaan isännät ostivat keväisin. Eräänä keväänä Oiva kävi ostamassa porsaan Alatemmeksen kunnalliskodista polkupyöräkyydillä. Porsas matkasi uuteen kotiinsa lämpimästi villapuseroihin käärittynä Oivan selkärepussa.

Oiva oli sotainvalidi. Hän menetti vasemman jalkansa Lapinsodassa. Kuntouduttuaan hän alkoi liikkua paljon ja jopa joutuisaan kävellen, hiihtäen, polkupyörällä ja Fergulla sekä myös mopedilla. Myöhemmin hän liikkui paljon henkilöautollaan. Oiva kulki marjastamassa ja sienestämässä. Hän kulki myös haulikon ja/tai luodikon kanssa syksyisin metsästämässä hyvin syöneitä, raskaasti lentäviä metsäkanalintuja.

Hänen metsästämänsä monet kymmenet ehkä sadat mettikanat, peltopyyt, metsot ja teeret olivat suuri ja välttämätön ruokalisä Oivan pienille aina nälkäisille siskoille ja veljille. Oiva asui kotonaan ja ruokki siskojaan ja veljiään niin kauan, kunnes Fergun maidonajot päättyivät. Hän lähti työmieheksi Ouluun ja muiden töihin.

Puttetarinaa

Tunnetussa, usein kaikkialla joulun aikoihin soivassa Juicen ”Sika” joululaulussa se teurastetaan jouluksi. Mutta, monesti ennen vanhaan kotiteurastusten aikaan maatalon kotisika tuli matkansa päähän selvästi aikaisemmin. Ilmat säätelivät pitkälle Putte rievun, kotipossun elinkaarta.

Joskus oli jo lokakuun lopussa kunnolla jäätä, lunta ja pakkasta. Kesäsika teurastettiin oikean talven lähestyessä. Suolaton liha oli terveellisempää, suolatun lihan voittavaa. Hyvää tietysti oli, kun paloiteltu teurassianruho säilyi jäätyneenä, suolaamattomana aitassa tai puodissa.

Se oli oma vaivansa, jos alkaneen talven keskelle tulivat pitkät lauhat. Ruhon paloja joutui suolamaan tai jopa paistamaan pirtin uunissa suurempia määriä. Se ei mennytkään, niin kuin oli ensin ajateltu Puten lihojen kanssa.

Kaikki muuttuu aikanaan. Perusperheille erinomaiksi elintarvikkeiden säilytykseen osoittautuneita pakastearkkuja alkoi tulla markkinoille yleisesti 1970 – luvulla. Niinä aikoina tulivat meille myös monet erinomaiset elintarvikekauppojen possunliha erikoistarjoukset. Taajamien kaupoista myytiin useiden kilojen tuoreita sianlihapaloja tarjouksessa – tosi edullisesti. Ne nähtävästi vähensivät kesäpossujen kasvatusta. Kohtalaisen edullisten broilerien lihain syönnit yleistyivät myös nopeaan. Niitä kasvatetiin valtavan suurissa kasvattomoissa. Tuotiin sitä ulkoakin.

Putte nuorena

Erilaisia kokemuksia ja tilanteita oli Puten elinkaaren aikana. Possuvauvana, nuorena sikalapsi, porsas oli oikeastikin ”kaunis, kuin sika pienenä”. Vanhaan aikaan sikalapset viettivät iloista ja leikkisää elämää turvallisesti sikaäidin eli emakon huomassa.

Usein, ennen vanhaan sikalapsen elämä jatkui kivana ja leikkisänä vielä äitiemakon nisistä lähdettyään. Monesti Limingan Alatemmeksen kunnalliskoti Marttilan sikalasta tullut tullut porsas sai asua muutaman päivän lämpimässä pirtissä. Siisti, tervemassuinen sikapossu nukkui leppoisia, rauhallisia öitään talon lasten kanssa lämpimäin peittojen alla. Sängyssä saattoi joskus olla paljon nukkujia: omia ja kylän lapsia, kissoja, koiria ehkä pentuineen ja myös pari sikapossua. Omia tai naapurin.

Leikkikavereita possuilla piisasi. Oli talon lapsia ja naapureiden lapsia. Ei välttämättä kotipossun elämä huonontunut kesänkään tultua. Se saattoi saada kulkea kesäisillä aurinkoisilla kukkaiskedoilla vapaasti lasten kanssa juosten, kirmaten ja leikkien.

Syksymmällä, kun pieni possu oli jo melko kookas. Tavallisesti se joutui asumaan yksin tai sikakaverinsa kanssa navetan nurkan karsinassa. Lasten kanssa leikkimiset ja juoksemiset niityillä ja kukkaiskedoilla olivat jääneet kesän huveiksi. Joku saattoi rapsuttaa kivasti korvan takaa ja selästä, kun kaatoi ruokaa kaukaloon ja heitti puhtaita olkia vuoteeksi karsinaan. Toivotti sioille – lihomista, kasvamista!

Lahtipäivä

Ne olivat sinäkin syksynä jo pienet pakkaset alkaneet, kun meille tuli veljiä ja joskus myös naapurin serkku Alpo Pasanen teräviksi hiottuine puukkoineen ja pistooleineen lahtiin. Tuntui, että silloin parasta oli meikäläisen ryömiä pirtin sängyn alle piiloon.

Kun, sitten aikanaan katsoin pirtin ikkunasta, niin sianruho oli puulavalla pukkien päällä karjakeittiön edessä. Miehet puuhasivat sen kanssa ruhon puhdistustyössä. Paljon kuuman veden kanssa he kalttaamis – / kollaamistyötään tehden. Kaltattava teurassianruho höyrysi märkää kuumuuttaan säkkikankaiden alla. Taputtelivat sitä pelkin käsin tai mieluummin esimerkiksi ison rautaisen vesikauhan, kuupan pohjalla.

Sitä alkoi jo kohta tohtia mennä katsomaan kyseistä puuhaa. Kalervo oli tavallisesti teurastuspuuhassa ”mestarina”. Toiset olivat hänellä apulaisina. Hän leikkasi jotain pientä makupalaa uteliaalle lahtipuuhia läheltä seuraavalle talon kissalle.

Väärältä vaikuttavaa

Olisiko meidät ihmispolot aikoinaan luotu jotenkin väärin? Kiltimmältä vaikuttaisi, jos olisimme kasvissyöjiä. Lihansyönti on ehkä syntiäkin? Kaloilta revitään onkiessa leuat ja suun seutu rikki. Sekin on ikävää luonnoneläinten väärää kohtelua.

Se on kovasti väärää, että monissa uskonnoissa uhrataan viattomia eläimiä jopa pieniä lintuja. Ikiaikaisten suomalaisten luonnonuskontojen ihmiset saattoivat ehkä tehdä vähemmän ns. syntiä ja kunnioittivat varmaan eniten eläinten oikeuksia.

Arvellaan heidän vieneen eläinten ja kalojen teurasjätteitä joillekin tietylle kiville tai jonkin ikihongan juurille. Ne olivat olleet kuin uhriksi Ukko Ylijumalalle tai muille jumalille, joilla oli nähty olleen kuin oikeuksia tarjottuihin teurasjätteisiin.

Viime sodissamme menetetyn Karjalan, Sortavalan maalaiskunnan Suur – Rytystä sotapakolaisena Tyrnävän Korpeen (nyk. Korvenkylä) perheensä kanssa muuttanut Juho Tolvanen tainnutti teurastettavan sian lyöden sitä kovalla voimalla painavalla rautalekalla otsaan.

Monet isännät ennen vanhaan tekivät siten, että kotiteurastuksessa tainnuttivat teurassian lujalla rautalekan iskulla otsaan. Tavallisesti ja yleisimmin käyttivät siinä puuhassa ampuma – asetta. Pistooli oli varma ja nätti teurassian tainnuttava ase.

Tarinoivat ennen sellaista, että sotapoliisina rintamilla sota – aikana toiminut Juho Tolvanen oli saanut niin syvän vihan aseita ja pyssyjä kohtaan, ettei koskenut niihin enää rauhan tultua.

Lähteitä:

Ahti Pasanen vv. 1897-1970.

Anni Junttila os. Pasanen vv. 1900-1989.

Oiva Junttila vv. 1922-2001.

Kalervo Junttila vv.1927-2014.

Veikko Vesala vv. 1920-2006.

Muistojen tulva; Tarinoita Tyrnävän Korvenkylästä. Toimittaneet: Matti, Erkki ja Esko Alasaarela. Pohjolan Painotuote OY Rovaniemi 2011.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lokakuu

http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/lokakuu/

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/extrat/turku/perinteinenkarjatalous.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veri_ruokana

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruska

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kynt%C3%B6

https://riista.fi/wp-content/uploads/2013/04/Mets%C3%A4stysajat-2016_2017_Final.pdf

https://fi.wikipedia.org/wiki/Takra

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/hyva-tavaton-ruoka-ja-tapakulttuuri/nykypaiva-rakentuu-historian-paalle/keittion-koneellistuminen-1900-luvulla

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko

http://lukio.palkane.fi/raamattunet/suom_mui.html

https://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?messageID=3135865

https://www.genealogia.fi/hakem/karjala/karjala31.htm

Tolvanen Juho maanvilj. Rytty
Tolvanen Kaisa emäntä Rytty Tyrnävä Korpi

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi