Lainaa.com

syksyn 2018 historiajuttujani

FM Mauri Junttila

Juteltiin kerrattain ajankuluksi  Pentti veikkani (1943-2003) kanssa. Hän esimerkiksi totesi, että meiltä vain hän ja Oiva veikkamme olisivat pituuden puolesta kelpuutettu natseihin. Natseilla oli ollut minimipituus 175 cm, joukkoihinsa hyväksymisen rajana. Minä olisin ollut lähes 5 cm alle minimi pituuden.

Monenlaista oli vanhaan aikaan

Pentti tilasi eräänä 1950 – luvun jouluna Oiva veikan kautta ”Adolf Hitlerin Mein Kampf” kirjan. Sotaveteraaniveljemme Oiva Junttila (1922-2001) oli silloin hämeenlinnalaisen Arvi A. Kariston eräs kirjanmyyntiasiamiehistä. Arvi A. Kariston kirjoissa oli myös ”Liittoutuneiden Valvontakomission” myyntikieltoon laittamia. Kielten oppimisesta kiinnostunut Pentti  tilasi kirjansa saksankielisenä.

Paljon parempia aikoja, kuin nykyisten ”verbaalien” aikana elettiin silloin pääministeri ja presidentti Urho Kekkosen Suomessa 1950 – luvulla. Esimerkiksi pienen maatalon poika Junttilan Penttikin kykeni ostamaan postimyynnistä useita kirjoja ja ison pinon joulukortteja jouluksi.

Hämeenlinnalaiselta Karistolta saatiin siis ostaa nättejä joulukorttejakin. Vaatteisiin oli meillä myös hiukan varaa laittaa hyvän presidentin Urho Kekkosen aikana. Ei silloin Kekkosen aikana kukaan, köyhäkään kulkenut rääsyissä. Hyvissä vaatteissa kulki silloisen yleisen tavan mukaan Penttikin. Ei niinä Kekkosen aikoina vilkkunut köyhänkään miehen paljas takapuoli vaaterääsyjen raosta!

Naapurin mies Toivo Kaikkonen osti myös monen joulun aikaan talvilukemiseksekseen Kariston kirjoja sekä joulukortteja naapurinsa Oivan kautta. Pienen maatalon isäntiä oli naapurin Toivokin.

Hänellä oli tapana pitää vanhoillislestadiolaisten (VL) seuroja melko usein kotonaan. Siihen aikaan kotiseuroissa oli pullakahvitarjoilu talon puolesta. Oli toki niinkin varattomia ollut vanhaan aikaan, etteivät kyenneet pitämään uskovaisten seuroja kotonaan. Kaikkosen Toivolla oli aina seuroissaan laatukahvista keitetyt kahvit ja hyvää kakkua sekä pullaa.

Rahasta meillä oli lapsena usein pulaa. Miten sitä voisi saada? Pentti veikka sai jonkin verran rahaa, kun toimi lähes lapsena apulaisena maidonajossa sodassa toisen jalkansa menettäneellä Oiva veikallamme. Saattoi Pentti käydä kesäaikaan myös peltotöissä naapureillamme Oivan Fergusonilla. Siten sai nätisti setelirahaakin.

Naapureilla oli paljon peltoja, mutta traktoreita oli isännillä vielä vähän siihen maailman aikaan. Sodan jälkeen oli säännöstelyä rahan ulosmenosta Suomesta. Uusiin traktoreihin piti hakea ostolupa lääninhalltituksesta.

Pentti oli opetelut Fergusoniin nätin käännösjarrukäännöksen peltosarkain päissä. Ferguson liikkui hänellä joka sekunti äestystöitä tehden. Oivan englantilainen petrooli Ferguson TE 20 oli saanut mukaansa Englannista Ferguson tehtaan aurat ja äkeen. Lapiorullaäes eli karhi oli työleveydeltään noin 2 metriä. Se oli traktorin kolmipistenostolaitteissa kiinnioleva. Siis kätevä äes kuljettaa ja käyttää.

Tienestejä saatiin myös ojanvarsien meskujen ja metsämarjojen poimisista. Siitä saimme myös hiukan tuloja, kun kaivoimme metreittäin tienvarsiviemäreitä rakennettavan Korventien ravi ojiksi. Siitä annettiin noin 20 metrin viemärinpätkiä kaivaa. Korventienteon työnjohtajat antoivat selvää rahaa käteen kaivetuista tieravin kaivuista.

Teimme kerrattain pari vuotta minua vanhemman Pentin kanssa meitä paljon vanhemman, sodankin käyneen Oivan kanssa yhteistyötä. Heittelimme meille annetusta Korventien työmaan tienvarsiravin montusta liiat maat pois. Oiva viimeisteli sen ja hyväntahtoisena miehenä antoi rahat meille.

Eräänä kesänä, kun oli mennyt jo muutamia vuosia Leppijärven kuivauksesta. Oivalla oli muutamien hehtaarien raivausmaa Sipolan rämeen reunalla, Leppiojan kanavan varressa. Kävimme Pentin kanssa silloin tällöin polttamassa sen pintamaata. Oiva maksoi meille siitä aputyöstä jotain.

Eräänä päivänä saimme pyydettyä Pentin kanssa pienen hauen Leppoiojan kanavasta. Kun, löimme nopeasti lapion syrjällä vedessä uivaa kalaa, niin saimme sen saaliiksi. Äiti paistoi sen meille paistinpannussa syötäväksi.

Pentti veljemme alkoi nuorena keskikoululaisena kulkea kesätöissä Tyrnävän kirkonkyläläisen kauppias Eino Ylitalon sekatavarakaupassa. Pentti ajoi sinne hyvällä polkupyörällä. Mopedeja ja moottoripyöriä alkoi olla myös maaseudun poijilla. Niin oli Pentilläkin.

Pentti meni keskikoulunsa jälkeen Ouluun kaksivuotiseen kauppaopistoon. Tienestit paranivat, kun hän oli jo kouluja käynyt merkonomi. Hän oli sittemmin merkonomina töissä esimerkiksi eräässä oululaisessa autoliikkeessä. Pentti osti sieltä hiukan käytetyn Opel Kadett henkilöauton. Se oli hänelle ihan hyvä, onnistunut ostos.

Ruotsin töissä

Se oli 1960 – lukua, kun menivät monissa miehin esimerkiksi Tyrnävältä ja muualta Suomesta tienesteihin Ruotsiin. Kohtalaisen hyvä elintaso oli silloin molemmissa maissa. Esimerkisi varaton nuorukainen kykeni matkustamaan töihin vaikkapa kauas Boråsiin tai Eskilstunaan Etelä – Ruotsiin.

Ruotsista sai Penttikin heti töitä. Kivat asunnot odottivat uusia asukkaita. Työt siellä tehtiin valoisissa lämpimissä tehdassaleissa. Työnantajat olivat varoissaan. Osa heistä sanoi ensimmäisenä iltana, että kruunuja on antaa sinullekin Pentti ”förskottina”, jos vain haluat! Käy sitten työmatkalle ostamassa tuosta lähikaupasta yön ajaksi jotakin kivaa purtavaa esimerkiksi suklaata, mehua, kahvia ja pullaa. Käy myös ruokailuaikana syömässä meidän tehtaan omassa ruokalassa!

Suomalaisten siirtotyömiesten tapaan Penttikin osti melko pian ruotsalaisen käytetyn henkilöauton. Se oli nätti hyväkuntoinen kupla Volkkari. Hän kävi sillä seuraavana kesänä lomilla Suomessa.

Pentti opiskelee

Niinä 1960 – luvun loppuina ja 1970 – luvun alkuina nuorten miesten keskuudessa oli jonkin verran kiinnostusta aikuispiskeluun. Penttikin kiinnostui aikuisopiskelusta.

Ouluun takaisin muutettuaan ja saatuaan sieltä sopivan työpaikan hän ilmoittautui opiskelijaksi Lassinkallion iltalukioon. Muutaman vuoden päästä hän sai valkolakin ja ylioppilastodistuksen. Hän pyrki opiskelijaksi Oulun yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan. Pentti opiskeli siellä esimerkiksi tilastotiedettä ja kunnallispolitiikkaa. Siellä oli silloin sitäkin opiskelun mahdollisuutta.

Hänestä tuli aikanaan humanististen tieteiden kandinaatti (HuK). Hän oli useita vuosia HuK. Pentti oli aina jossakin ansiotyössä opiskeluaikoinakin. Pentistä tuli aikanaan filosofian maisteri (FM) Oulun yliopistosta. Pentti saattoi kirjoittaa joskus jotain pientä ajankohtaista ajankulukseen oululaiseen maalaisliittolaiseen sanomalehti Liittoon tai Kalevaan.

Vapaa -ajan viettoa

Sitäkin meillä oli joskus eli vapaa – aikaa. Totuttuna tapana oli meillä Korvenkylän lapsilla käydä sunnuntaisin leikkimässä, puuhailemassa, ulkoilemassa kuivatulla entisellä Leppijärvellä ja sen ympäristöissä. Ensin olimme käyneet istumassa naapurin miehen Lauri Alasaarelan pyhäkoulussa.

Oli meillä ulkoillessa myös sitä tapaa, että paistaa pienessä nuotissa paistinpanussa jotain syötävää. Korvenkyläläinen, Pentin kanssa samana vuonna syntynyt, hyvä leikkikaverimme, ahkera ulkoilija ja reippailija sekä erinomainen hiihtäjäpoika Tolvasen Matti piti sitä jotenkin turhana. Miksi, kulkea lähimetsissä paistinpannu repussa syömässä nuotiolla paistettuja sianlihan paloja tai makkaran paloja? Kotona pirtin pöydän ääressä ne olivat hänen mielestään makoisampia ja parempia syödä. Matti tykkäsi erityisesti Kaisa äitinsä paistamista räiskäleistä, lätyistä.

Olisiko ulkoilu – ja retkeilyharrastus vaikuttanut, että RUK:n käyneestä Pentistä tuli reservin sissiluutnantti? Hänen, Pentin ikäisten 1960 – luvun asevelvollisuusaikana hiihto – , eräily – ja retkeiluharrastus oli nuorilla miehillä sangen vähäistä.

Johonkin aikaan, kauan viime sotien jälkeen, monet asevelvolliset eivät osanneet edes sytyttää tulitikkua. Ulkoilu ja kunnon hoito alkoi lisääntyä yleisesti myöhemmin nopeaan monien houkuttelevien hiihtohissilaskettelurinteiden myötä kaikkialla maassamme.

Erään kansakouluajan joululoman aikana, olimme Pentin kanssa eräänä lauantaina hiihtämässä lähimetsissä, jossain Leppiojan/Leppiojan kanavan risukoissa samoiltiin. Olin juuri lukenut Santeri Ivalon ”Juho Vesainen” kirjan. Taitoin käsilläni pienen männynkäkkärän keihääksi/sauvaksi Juho Vesaisen tapaan hiihtää.

Se meni harmikseni kohta poikki. Siitä katkesi pitkä pätkä, joka meni toisen silmäluomeni alle. Se oli lujassa repiä pois silmästä. Tuntui, kuin silmämunakin tulee samalla ulos!

Se vaikutti silloin siten, etten kohta nähdyt terveelläkään silmällä. Se alkoi myös vuotaa kyyneliä kovasti ja vuolaasti. Kovasti kipeä oli myös loukkaantunut silmäni.

Osasimme kuitenkin kotiin, siksi koska Oiva veikkamme alkoi lämmittämään lauantaisaunaa. Oli tyven pienen pakkasen talvisää. Hiihdimme savun hajua kohden. Osasimme hyvin kotiin.

Eräänä kansakoulun joululoman viikonloppuna vierailimme Pentin kanssa Rantsilan Kärsämänkylässä Taimi siskollamme. Hän oli siellä pienen Rantsilan Osuskaupan Kärsämänkylän sivumyymälän myymälänhoitajana. Nousimme eräänä lauantaina Haurukylässä ”Haapavetisen” kyytiin. Jäimme kyydistä Rantsilan kirkolla. Kävelimme sieltä noin 8 km:n matkan Kärsämänkylään. Takaisin lähdimme seuraavana arkena. Onnikka ajoi silloin arkena sieltä Kärsämänkylästä Rantsilaan.

Sivumymälä oli vuokralla valtavan suuressa Kopsan talossa. Talon rakennukset olivat hirsisiä. Ne olivat neliön muotoisessa kehässä. Kopsan pihapiiri oli todella suuri ja vaikuttavan näköinen.

Kävin myöhemmin kevättalvella uudelleen Kärsämänkylässä. Kävin voitamassa siellä Temmeksen kunnan koulujenvälisen hiitokilpailun ikäluokassani. Sinne ja takaisin oli onnikkakyyti kuljetus.

Rantisilan Kärsämänkylä oli erilaisempi Pohjois – Pohjanmaan kylä. Siellä oli Kestilään mennessä kirkasvetinen Järvitalon järvi. Kylä oli osittain Liminkaa, osittain Temmestä ja Rantsilaa. Siellä oli vielä jäljellä vanhoja kookkaita hirsirakennusten pihapiirejä. Oli sielä myös ns. hevoskiertomeijeri.

Kärsämänkylässä ei esimerkiksi ollut mäkiä meidän kilpailevien koululaislasten hiihtoladuilla. Temmesjokivarressa on mäkiä vain Haurukylässä. Haurukylässä olikin kookkaita mäkejä. Erään kerran katkaisin siellä jopa sukseni, vaikka olin paljon hiihtoa ja mäenlaskua harjoitellut reipas koululaispoika.

Lähteitä:

https://www.rantalakeus.fi/uutiset/kun-meijerska-naputti-ikkunaan-hevonen-pysahtyi-6.703.231716.57a9911316

http://www.turisti-info.fi/n%C3%A4ht%C3%A4vyydet/temmeksen-museoalue/3492/

Hyvä presidentti Kekkonen parin adjutantin kanssa

 

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi