Formula 1 VPN-Suomi

Tarinaa yhteisvastuukeräyksistä

FM Mauri Junttila

 

Suomen evankelisluterilaisen kirkon yhteisvastuukeräyksen juuret ovat lähimmäisen rakkaudessa. Vuoden 2017 yhteisvastuuukeräys alkoi aurinkoisena helmikuisena kynttilänpäivänä sunnuntaina 5. helmikuuta. Yhteisvastuukeräyksen teema on nyt torjua ihmiskauppaa. Yhteisvastuukeräysten suojelijoina on toiminut tasavaltamme presidenttejä.

Talvisten yhteisvastuukeräysten avajaiset ovat olleet juhlallisia tilaisuuksia ja myös julkisuushakuisia. Julkisuudella on nähty olleen hyötyä yhteisvastuukeräyksen onnistumisissa. Yhteisvastuukeräyksen avajaiset olivat ennen olleet radioituja. Myöhemmin ja meidän päivinämme ne ovat televisioitu.

Yhteisvastuu ja huolehtiminen lähimmäisistä on ikiaikainen asia. Jo, uskoaksemme kivikauden tarinoiden ns. ”luolakarhujen klaanit” jopa huolehtivat lähimmäisistään. Raamatun kertomuksissa sekä monissa Jeesuksen vertauksissa on viittauksia lähimmäisen rakkauteen ja muista huolehtimisiin.

Yhteisvastuukeräystä tehtiin vuoteen 1963 saakka vain kotimaisiin avustuskohteisiin tai oman seurakunnan taloudellista puutetta kärsimään joutuneitten auttamiseksi. Sittemmin, Suomen kirkon ulkomaanapu alkoi käyttää yhteisvastuu keräysrahoja ensin Afrikkaan, Namibian Ambomaalle. Avustuskeräykset kaukaisiin kohteisiin ovat lisääntyneet nykypäivinä.

Huutolaisuutta

Suomessa oli vielä 1900 – luvun alkukymmeninä ollut ikäviä muistoja jättänyttä ns. huutolaisuutta. Ihmisiä myytiin huutolaisiksi taloihin. Sen voi ajatella karkealla tavalla liittyneen muista huohtimisiin. Mutta, ei sitä tehty lähimmäisen rakkaudesta.

Ihmiskauppaa se oli ollut. Huutolaisissa oli ollut esimerkiksi orvoiksi jääneitä lapsia. Usein huutolaisissa oli ollut heitä, jotka eivät kyenneet huolehtimaan täysipainoisesti itsestään esimerkiksi sairauden tai erinäisten vaivojen tai ruumiinvammojen takia.

Huutolaisten huutokauppatilaisuuksissa käynet kuntalaiset olivat huutaneet mieluummin eläteikseen eli huutolaisiksi heitä, jotka tekivät työtä tai kykenivät tekemään työtä. Heitä, joista saivat kunnan vaivaisten huutokaupanpitäjiltä eli asuinkunnaltaan eniten taloudellista hyötyä.

Lähimmäisen rakkaudesta ei ollut kuntain huutolaiskaupoissa kysymys. Selvää ihmiskauppaa se oli ollut. Sitä oli tehty Suomessa vielä 1920 – 1930 luvuilla.

Yhteisvastuukeräys alkoi

Nykyisen, tuntemamme Suomen kirkon yhteisvastuukeräyksen alkuajatukset löytyvät vuodelta 1949. Vuonna 1950 yhteisvastuukeräystä tehtiin jo monissa seurakunnissa. Yhteisvastuukeräyksen isänä pidetään varkautelaista kirkkoherra Kustaa Sarsaa.

Hänen mainitaan olleen suojeluskuntakriittisen miehen. Kirkkoherra Sarsa ei ollut esimerkiksi alkanut vihkimään paikallisen suojeluskunnan lippua kirkossaan. Omia vikojaan toki oli ollut suojeluskunnissa. Esimerkiksi juutalaisten oli ollut vaikeaa päästä jäseneksi paikallissuojeluskuntaan. Eräänlainen sotahulluus ja hurmoksellinen suur – Suomi hihhulointi olivat myös liittyneet Suomen suojeluskuntain toimintaan.

Väkivaltaisuus oli ollut tyypillistä suojeluskuntalaisille. Esimerkiksi säveltäjämestari Toivo Kuula (vv.1883-1918) oli surmattu eräiden valkoisten juominkien yhteydessä. Suojeluskuntalaisten ”harjoitukset” olivat koko suojeluskuntain elinkaaren aikana usein olleet vain vain raskaita juominkeja. Surullista oli kova juopottelu ollut täysraittiutta ihannoiville suojeluskuntalaisille.

Huonoa oli ollut sekin, kun toisilta isänniltä jäivät talot työt retuperälle, kun suojeluskuntatoiminta ”harjoituksineen” vei kaiken ajan. Peltosarkojen ojien varsien vesaikot levittäytyivät vääjäämättömästi kohden peltosarkojen keskustaa. Tai pirtin lämmitykseen tarvittavat koivunrisut ja koivut olivat noudettu suoraan metsästä.

Suomen Huolto

Yhteisvastuukeräysten ja vastuuntunnon sekä lähimmäisistä huolehtimisen eräänä merkittävänä alkukipinänä voidaan pitää Suomen Huolto nimistä järjestöä. Se perustettiin kesällä 1941 jatkosodan aluilla. Jatkosodan monet tapahtumat, kuolleet, haavoittuneet, sotaorvot, sotaevakot jne vaikuttivat, että tarvittiin kansanhuoltoon liittyvä suuri voimakas järjestö kuten Suomen Huolto.

Suomen Huolto oli ollut tärkeä ja hyvin toiminut avustusjärjestö apua tarvitseville. Se toimi vapaaehtoisten vastuuntuntoisten kansalaisten ylläpitämänä suurena järjestönä. Se toimi vielä useita vuosia jatkosodan jälkeen. Se välitti esimerkiksi ulkomailta Suomeen tullutta raha – ja materiaaliapua kansalaisillemme. Suomen Huolto oli isännöinyt USA:n presidentti Rooseveltin ja rouva Eleanora Rooseveltin vierailua Suomessa vuonna 1950.

Suomen Huolto oli toiminut kansanhuoltoministeriön alaisena järjestönä. Se lakkasi toimimasta vuoden 1953 aikana. Suomen kuntain ja valtion silloinen edistynyt sosiaalipolitiikka oli vaikuttanut merkittävästi siihen, ettei Suomen Huolto nimistä järjestöä enää tarvittu.

Eräs yhteisvastuukerääjä

Tyrnävän seurakunnan eräänä yhteisvastuukerääjänä 1900 – luvulla vuosikymmenillä 50 ja 60 toimi Toivo Kaikkonen. Hän oli ollut 1900 – luvun miehiä. Pitkän iän eläneen Toivon syntymä, elämä ja kuolema olivat kaikki olleet viime vuosisadalla.

Maanviljelijä Toivo Kaikkonen keräsi Tyrnävän seurakunnan yhteisvastuukerääjänä rahaa Keskikyläntien ja Korvenkyläntien varren taloista. Toivo liikkui enimmäkseen yksinään, mutta saattoi hänellä joskus olla joku uskonveli kaverina. Hän alkoi liikkua yhteisvastuu keräyslistansa kanssa kohta kynttilänpäivältä. Ennen vanhaankin valtakunnallinen, joka jokavuotinen luterilaisen kirkon yhteisvastuukeräys julistettiin avatuksi helmikuun alkupuolen kynttilänpäivänä tai sitä lähimpänä sunnuntaina.

Toivo Kaikkonen oli ollut uskonsuunnaltaan vanhoillislestadiolaisia (VL). Hän oli ollut kristitty koko ikänsä. Hänen uskonnollinen maailmankuvansa, vakaumus ja usko kirkastuivat, selkiintyivät ja syventyivät uudelleen 1950 – luvulla.

Toivo meni hartaana uskovaisena mukaan Tyrnävän vanhoillislestadiolaisiin. Hän liittyi Jumalan lasten joukkoon. Lestadiolaisuus on ollut aina jäsenmäärältään suurin Suomen luterilaisen kirkon herätysliikkeistä.

Lestadiolaisilla on Tyrnävän kirkonkylässä kokoontumispaikkana Rauhanyhdistyksen talo. He kokoontuvat siellä sunnuntaisin kello 18.00. Monet lestadiolaiset sielläkään eivät käyneet luterilaisen seurakunnan kotikirkon sunnuntaimessuissa, vaan he kävivät mieluummin sunnuntain iltaseuroissa Rauhanyhdistyksellä. Toivolla oli myös sitä tapaa. Kylläkin Toivo kävi Ida vaimonsa kanssa esimerkiksi pääsiäisviikon eli hiljaisen viikon hartaustilaisuuksissa Tyrnävän kirkossa omien Rauhanyhdistyksen pääsiäistapahtumien lisäksi.

Toivosta tuli 1950 – luvulla aktiiviseurakuntalainen ja vakaumuksellinen vanhemman suunnan lestadiolainen. Seurakuntauskollisuus ilmeni hänen kohdallaan siten, että Toivo keräsi muutamina vuosina Tyrnävän seurakunnan yhteisvastuukeräykselle rahaa Tyrnävän Keskikylän ja Tyrnävän Korvenkylän taloista.

Ja, myös siten, että Toivo alkoi kulkea sunnuntaisin lestadiolaisten tilaisuuksissa Rauhanyhdistyksellä. Kun, hän tapasi lestadiolaisia esimerkiksi Temmeksen Haurukylän miehiä, hän tervehti heitä silloisen yleisen lestadiolaisten tavan mukaan sanoin: ”Jumalan terve”. Usein tervehtivät he toisiaan kohteliaasti käsipäivää sanoen.

Yhteisvastuu keräystoimintaa oli kuin olisi ollut jollain tapaa rationalisoitu useiden vuosien ajan niinä vanhoina hyvinä aikoina. Oli esimerkiksi olemassa kirjoittamaton sopimus, että minimissään itsekukin talo laittaa seurakunnan yhteisvastuukeräykseen viidenmarkan setelin.

Toki niitä sai laittaa useampiakin. Esimerkiksi eräs X isäntä oli kerrattain laittanut yhteisvastuukeräykseen viisi viisimarkkaista ja eräästä monihenkisestä perheestä laittoivat itsekukin viisi markkaisen. Se oli ollut yhteisvastuukerääjälle helpompaa, kun keräysrahoina liikkui paperisia viisimarkkaisia.

Sekin oli oma vaivansa, kun monesti piteli kovia pakkasia yhteisvastuukeräyksen aikana. Viiden markan setelit olivat nätimpiä käsitellä lämpimään paksuun turkkiin pukeutuneen miehen kylmillä paukkupakkasilla. Joutui toki Toivo joskus ottamaan vastaan yhteisvastuu keräyskukkaroonsa myös pelkkiä pieniä kolikoita.

Toivon yhteisvastuukeräyslista oli tavan mukaan käsin kirjoitettu konseptipaperi. Lahjoituksen antaja kirjoitti listaan nimensä ja paperin reunan pitkään riviin viisi markkaa tai mahdollisesti 20 markkaa. Lisäksi hän kirjoitti nimensä listan reunaan.

Se, että käyttivät etupäässsä viisimarkkaisia, se tarkoitti sitä, että keräystä oli hiukan rationalisoitu. Joku saattoi joskus mainitakin, ettei yhteisvastuukerääjä ole kuin kolehdinkerääjä. Helppoa oli itsekunkin seurakuntalaisen varata muutamia vitosia kotiinsa, kun tiedettiin seurakunnan yhteisvastuukeräys miehen olevan liikkeellä.

Toivo arvosti ihmisissä esimerkiksi hyvää ryhtiä ja kaunista, reipasta askeltamistä. Hän saattoi sanoa jostakin, että ”pystö mies”, tarkoittaen sillä miehen ryhdikkyyttä. Olisiko se juontanut sieltä, että Toivon isä, Antti Kaikkonen oli ollut vuosina 1901 – 1902 lakkautetun Suomen kaartin eli silloisen Suomen armeijan eräs kantavääpeli.

Tyrnäväläisillä oli ollut tuuria perustaessaan paikallissuojeluskuntansa helmikuun alussa 1918. He olivat saaneet paikallispaikallispäällikökseen entisen kantavääpelin eli ammattimiehen. Moni suojeluskunta ei saanut päällikökseen ammattimiestä edes koko elinkaarensa aikana.

Yhteisvastuukeräys vuonna 2017

Vuoden 2017 yhteisvastuu torjuu ihmiskauppaa. Suomessa keräysvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja. Keräyksen kansainvälisessä esimerkkikohdemaassa Jordaniassa yhteisvastuuvaroin tuetaan Syyriasta sotaa paenneiden nuorten koulutusta ja toimeentuloa. Sen nähdään ehkäisevän altistumista ikävälle ihmiskaupalle ja ihmisen hyväksikäytölle. Yhteisvastuukeräys käynnistyi kynttilänpäivänä 5.2.2017.

Ihmiskauppaa ja siihen rinnastettavaa hyväksikäyttöä pidetään yhtenä tämän päivän suurimmista ihmisoikeusongelmista. Ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä on sivullisen yleensä vaikeaa havaita, mutta sitä on kuitenkin kaikkialla. Ihmisten liikkuvuuden ja väestömäärien lisääntymisen myötä myös ihmiskaupan riskit ja määrät ovat jopa kasvaneet ja avun tarve on edelleen suuri.

 

Yhteisvastuukeräyksen avajaisjumalanpalvelus pidettiin Pohjanmaalla Korsnäsin kirkossa. Se nähtiin Yle:n kanavalla 5 sunnuntaina 5.2.2017 kello 15.55 Samana sunnuntaina nähtiin myös TV1:ssä klo 10 00 alkaen suomenkielinen jumalanpalvelus eli sunnuntaimessu Pohjanmaalla Pietarsaaren kirkosta. Tasavallan presidentin yhteisvastuukeräyksen avajaispuhe lähetettiin TV1:ssä kynttilänpäivänä 5.2. kello 12.00.

Läheitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteisvastuuker%C3%A4ys

https://www.yhteisvastuu.fi/

https://www.lohjanseurakunta.fi/240-yhteisvastuu-2017-kaynnistyy-sunnuntaina-5.2

https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus

https://www.yhteisvastuu.fi/yhteisvastuu/historia/

https://www.yhteisvastuu.fi/en/the-history/

https://www.yhteisvastuu.fi/sv/gemensamt-ansvar/historik/

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Suomen_Huolto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/lapset-joutuivat-lammittamaan-jalkojaan-omalla-virtsallaan/134550

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansanapu

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi